Ero sivun ”Lukijaisuus” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 1:
'''Lukijaisuus''', ruotsiksi ''läsare'' on Ruotsin [[Norrland]]issa noin [[1740]] alkunsa saanut kirkon sisällä toiminut [[herätysliike]]. Liike sulautui 1800-luvulla osin [[lestadiolaisuus|lestadiolaisuuteen]]. Myös [[roseniolaisuus]] on peräisin lukijaisuudesta.<ref>Nordstedts uppslagsbok, ISBN 91-1-825002-5, 1982, sivu 778</ref> Liikkeen juuret ovat [[Saksa]]sta tulleessa [[pietismi]]ssä ja [[herrnhutilaisuus|herrnhutilaisuudessa]]. Lukijaisuus vaikutti Ruotsissa 1750-1900.<ref neme="Nationalencyklopedin, osa 12/560">Nationalencyklopedin, osa 12, ISBN 91-7024-619-X, sivu 560</ref> 1850-luvulla lukijaisuus oli yleinen nimitys kaikille kansanherätyksille.<ref
==Liikkeen historiaa==
Rivi 7:
Nimitys lukijaisuus tulee siitä, että he ajattelivat tavallisellakin ihmisellä olevan oikeus tutkia [[Raamattu]]a ja muita uskonnollisia kirjoja ilman papin koulutusta.<ref>Lohi 2000, s. 96</ref> Papit eivät tästä pitäneet, vaan yrittivät estää liikkeen leviämisen. Liike oli maallikkojohtoinen, mutta myös kirkossa viroissa toimivia lukijaisia oli, esimerkiksi kappalainen Mårten Thunberg 1760-luvulla<ref>Otavan iso tietosanakirja, viides osa, toinen painos, Otava, 1964, sivu 854</ref>, pastori Pehr Erik Bylund<ref>Lohi 2000, s. 167</ref> ja [[Pehr Brandell]] 1800-luvulla. Myös maallikot toimivat lukijaisuudessa, esimerkiksi talonpojat Olof Palmgren 1800-luvun alussa ja Per Ersson ja Johan Riström 1840-luvulla.<ref>Otavan iso tietosanakirja, viides osa, toinen painos, Otava, 1964, sivu 854</ref>
Lukijaisuus hajaantui separaation aikakautena 1820-luvulla erimielisyyksien takia ja hektisen ekspansion kausi päättyi 1830-luvulla. 1800-luvun alussa Ruotsissa vaikutti viisi lukijaisuuden suuntaa: vanhalukijaisuus, herrnhutilainen lukijaisuus, uuslukijaisuus, ylievankelinen lukijaisuus, sekä roseniolainen uuslukijaisuus.<ref>Lohi 2000, s. 96-97</ref> Pääsuuntaa, eli vanhalukijaisuutta pidettiin lainomaisena, sekä uskollisena kirkolle, papeille ja Jumalanpalveluselämälle.<ref
[[Lars Levi Laestadius|Lars Levi Laestadiuksen]] äiti kuului vanhalukijaisuuteen, kun taas Laestadius itse löysi elävän uskon uuslukijaisiin kuuluneelta [[Milla Clemensdotter|Lapin Marialta]] Åselessa vuonna 1844. Laestadius tunsi jo opiskeluaikanaan heihin "salaista vetoa" ja puolusti heitä.<ref>Lohi 2000, s. 54</ref> Laestadius huomasi että saamelaiset lukijaiset: ''"osoittivat suurempaa uutteruutta kristinoppiin kuin ruotsalainen väki yleensä"''.<ref>Lohi 2000, s. 173</ref> Lapin Maria tuli "elävään uskoon" Pehr Brandellin välityksellä.<ref>Lohi 2000, s. 176</ref> Aiemmin Laestadius tutustui uuslukijalaisuuteen Pehr Brandellin ystävän, pastori Pehr Bylundin välityksellä.<ref>Lohi 2000, s. 169</ref>
| |||