Ero sivun ”Matti Jurva” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→‎Aiheesta muualla: linkin korjaus
Rivi 38:
Laulajana Jurva ei ollut mikään operettisankari. Hänen äänensä ei ollut erityisen vahva eikä sen ääniala ollut erityisen laaja, ja myöhemmällä urallaan häntä vaivasi käheys - tulos suurten ihmisjoukkojen viihdyttämisestä ilman mikrofoneja. Jurvan lahjat eivät olleetkaan virheettömässä äänessä vaan esitystavassa: hänen laulunsa oli hyväntuulista, vivahteikasta ja humoristista. Luontevimmillaan Jurva oli kepeiden rallien ja kuplettien tulkitsijana, hänen heikko kohtansa sen sijaan olivat tangot ja muut tunnelmalliset laulut, joita hän joutui toisinaan laulamaan levylle. Lisäksi hänellä oli hyvä rytmitaju ja notkea kieli, minkä ansiosta hän kykeni laulamaan nopeimmatkin jenkat ja polkat sulavasti ja sanoihin sotkeutumatta.
 
Yleisön edessä esiintyessä lauluääni oli vain osa Jurvan repertuaaria. Pianon lisäksi hän hallitsi myös muita instrumentteja: hän säesti usein itseään mandoliinillaukulelella, ja Dallapé-aikanaan soitti mukana orkesterin haitariryhmässä. Hän oli myös taitava steppaaja, taito jonka hän oli opetellut Yhdysvalloissa, ja joka on tallentunut valkokankaalle elokuvassa ''Ankkurikahvilan kantavieraat''. Työtoverit kuvailivat häntä synnynnäisenä viihdyttäjänä, jonka show jatkui esityksen jälkeen pukuhuoneessa.
 
==Sota-aika ja viimeiset levytykset==