Ero sivun ”Viron apostolinen ortodoksinen kirkko” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Historia: väärä paikka ilmeisesti. |
|||
Rivi 7:
Kristinuskon historia Virossa alkaa noin 900-luvulta. Itsenäinen ortodoksikirkko sai ensimmäisen piispansa vuonna 1917. Piispa Platonin kausi oli lyhyt, sillä bolshevikit ampuivat hänet [[Viron vapaussota|Viron vapaussodan]] lopulla vuonna 1919, kun virolaiset joukot lähestyivät Tallinnaa. Kesäkuun 15. päivä 1920 [[Venäjän ortodoksikirkko]] virallisti Viron kirkon itsenäisyyden. Kirkko siirtyi vuonna 1923 Konstantinopolin patriarkaatin alaisuuteen yhdessä [[Suomen ortodoksinen kirkko|Suomen ortodoksisen kirkon]] kanssa, sillä Moskovan patriarkaattiin oli vaikea pitää yhteyttä.<ref name="palli">Palli</ref>
Kun Neuvostoliitto miehitti Viron, kirkon autonomisuus otettiin pois ja siitä tuli Moskovan patriarkaatin alainen vuonna 1941. Saksalaismiehityksen aikaan 1941–1945 kirkko liittyi Konstantinopoliin, kunnes uuden neuvostomiehityksen alkaessa kirkko siirtyi taas Moskovan alaisuuteen 1945. Moskovan mukaan kirkko siirtyi patriarkaatin alaisuuteen vapaaehtoisesti, ilman painostusta.<ref name="ketola">Ketola, Laitila 1996</ref> Viron itsenäistyttyä uudestaan kirkko sai vuonna 1992 sisäisen autonomian. Kirkko haki ja sai jäsenyyden uudestaan Konstantinopolin patriarkaatista 20. helmikuuta 1996.<ref name="palli"/>
Kun kirkon väliaikaiseksi päämieheksi asetettiin Suomen ortodoksikirkon silloinen arkkipiispa [[Johannes (metropoliitta)|Johannes]], Venäjän kirkko katkaisi yhteydet kolmeksi kuukaudeksi sekä Suomen että Viron kirkkoon.<ref name="ketola"/> Toukokuussa 1998 piispaksi vihitty [[Simeon (piispa)|Simeon]] ehti toimia apulaispiispana vain reilut kolme kuukautta ennen kuolemaansa. Lopulta vuonna 1999 kirkon johtoon valittiin aikaisemmin [[Nizza]]ssa piispana toiminut [[Stefanos (piispa)|Stefanos]].<ref name="palli"/>
| |||