Ero sivun ”Tasaviritys” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
BotSottile (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 3:
Tasaviritys on [[länsimainen musiikki|länsimaisessa musiikissa]] yleisin viritysjärjestelmä. Kaikki soittimet, joiden sävelien [[sävelkorkeus|korkeutta]] ei voida soittaessa portaattomasti muuttaa, viritetään yleensä tasavireisiksi. Tällaisia instrumentteja ovat muiden muassa [[piano]] ja [[kitara]].
 
Tasaviritys keksittiin Kiinassa 300-luvulla, mutta otettiin länsimaissa laajalti käyttöön vasta 1700-luvulla. Tasavirityksen hyviä puolia on se, että kaikki [[sävellaji]]t kuulostavat samankaltaisilta ja musiikki voidaan [[transponointi|transponoida]] sellaisenaan mihin tahansa sävelkorkeuteen. Tasavirityksen huonoja puolia taas on, ettei mikään [[intervalli]], oktaaveja lukuun ottamatta, ole puhdas. Länsimaisen ihmisen sävelkorva on kuitenkin yleensä tottunut tähän epäpuhtauteen. Lisäksi [[enharmoniset sävelet]], kuten fis ja ges, soivat samankorkuisina, vaikka puhtaasti viritettyinä niiden välillä olisi pieni korkeusero. Sävellajien samankaltaisuuden takia myös eri sävellajien ominaisluonteet hämärtyvät ja siten osa musiikin monimuotoisuudesta katoaa.
 
{{tynkä/Musiikki}}