{{tämä artikkeli|käsittelee ennen vuotta 1968 vaikuttanutta poliitikkoa. Hänen pojanpojastaan, Kreikan myöhemmästä ulkoministeristä [[Georgios Andreas Papandreu]]sta on eri artikkeli.}}
'''Georgios PapandreouPapandreu''' ({{k-el|Γεώργιος Παπανδρέου}}, [[1888]]–[[1968]]) oli kreikkalainen poliitikko ja maansa pääministeri vuosina 1944–1945 sekä 1964–1965.
Hän nousi politiikkaan nuorena miehenä liberaalipoliitikko [[Eleftherios Venizelos]]in tukijoukoissa. Venizelosin joukoista PapandreouPapandreu pääsi parlamenttiin ja sisäministeriksi 1923 ja sai muitakin ministerintehtäviä vuosien 1924–1935 tasavallassa. Saksalaisten miehittäessä Kreikkaa toisen maailmansodan aikana PapandreouPapandreu oli Egyptissä toimineen pakolaishallituksen jäsen ja pääministeri vuosina 1944–1945.
Vuosikymmenen loppupuolella hän piti kommunisteja Kreikan pahimpana vihollisena, ja sisällissodan riehuessa 1946–1952 PapandreouPapandreu oli usein hallituksessa. 1950-luvun konservatiivien valtakaudella hän oli oppositiossa.
Vuonna 1961 PapandreouPapandreu perusti Keskustaliiton, johon yhdistyi joukko liberaaleja ja keskustalaisia ryhmittymiä. Liitto voitti parlamenttivaalit helmikuussa 1964, ja PapandreoustaPapandreusta tuli pääministeri.
PapandreoullaPapandreulla oli erimielisyyksiä kuningas [[Konstantin II]]:n kanssa, ja hänet pakotettiin eroamaan. Maassa oli varsin epävakaita hallituksia, jotka tekivät tilaa vuoden 1967 [[Kreikan sotilasjuntta|sotilasvallankaappaukselle]]. PapandreouPapandreu määrättiin kotiarestiin, missä hän kuoli 1968. Poika [[Andreas Papandreu]] johti vastarintaliikettä [[Pariisi]]sta käsin.
