Ero sivun ”Paramagnetismi” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Jpk (keskustelu | muokkaukset)
p kieli pois
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 4:
'''Paramagnetismi''' on eräs joillakin aineilla havaittava [[elektroni|elektroneista]] johtuva [[magnetismi|magneettisuuden]] muoto, joka ilmenee kun aine on ulkoisessa [[magneettikenttä|magneettikentässä]]. Kun paramagneettiseen aineeseen tuodaan ulkoinen magneettikenttä, se vetää paramagneettista ainetta heikosti puoleensa. Paramagneettisten aineiden [[magnetoituma]] kuitenkin häviää täysin, kun ulkoinen magneettikenttä poistetaan, toisin kuin [[ferromagnetismi|ferromagneettisilla]] aineilla. Paramagnetismi on [[diamagnetismi]]a paljon voimakkaampi ilmiö.
 
Paramagneettisia aineita ovat jotkin suolat, [[siirtymämetalli]]en kompleksit; [[molekyyli]]t, joilla on parittomia elektroneja kuten [[typpityppidioksidi|N]][[happi|O]]NO<sub>2</sub>]], ja vapaat [[radikaali (kemia)|radikaalit]] kuten [[trifenyylimetyyli]]. <ref>Boudreaux & Mulay, pp. 10</ref> Metalleista paramagneettisia ovat muun muassa [[alumiini]] ja [[platina]].
 
Paramagneettiset aineet sisältävät pysyviä [[dipolimomentti|dipolimomentteja]], ''[[magneettinen momentti|magneettisia momentteja]]'', jotka johtuvat aineiden [[atomi]]en elektronien [[spin]]eistä ja rataliikemäärämomenteista. Nämä magneettiset momentit ovat ilman ulkoisen magneettikentän vaikutusta täysin epäjärjestäytyneessä tilassa, mutta ulkoisessa magneettikentässä niistä osa järjestäytyy osoittamaan magneettikentän kanssa samaan suuntaan. Kun ulkoisen magneettikentän voimakkuutta kasvatetaan, yhä useampi magneettinen momentti järjestäytyy sen suuntaiseksi. Lopulta saavutetaan ''saturaatiomagnetisaatio'', jossa kaikki magneettiset momentit ovat järjestäytyneitä ulkoisen magneettikentän suuntaisesti eikä magneettikentän voimakkuuden lisääminen enää muuta aineen tilaa. Käytännössä paramagneettisten aineiden saturaatiomagnetisaatio on erittäin vaikea saavuttaa paitsi hyvin matalissa lämpötiloissa.