Ero sivun ”11. divisioona (talvisota)” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 95:
11. Divisioonan vastuualueen muilla lohkoilla puna-armeija oli pysytellyt suhteellisen passiivisena Oinalan alueen (=Kyyrölän lohko) taisteluiden aikana, jotka eivät johtaneet juuri minkäänlaisiin tuloksiin neuvostojoukkojen näkökulmasta. Divisioonan onnistui siis kokonaisuudessaan torjumaan neuvostojoukkojen ensimmäisen murtoyrityksen joulukuun 22. päivään mennessä. Suomalaisten ennakko-odotusten vastaisesti vastustajan paine ei ollutkaan kohdistunut divisioonan vasempaan sivustaan vaan oikean puoleiseen lohkoon. Tämä johti reservissä olleiden joukkojen siirtämiseen vasemmalta oikealle. <ref name="Talvisodan historia2/67"/>
II Armeijakunnan suunnitteleman suuren vastahyökkäyksen vuoksi 11. Divisioonalle alistettiin 21. joulukuuta illalla [[4. Prikaati (talvisota)|4. Prikaati]] (joka koostui pääosiltaan Er.P 1:stä ja Er.P 2:sta) ja Jääkäripataljoona 4 (=JP 4). Divisioonan komentajan suunnitelman mukaan divisioonan orgaaniset yksiköt eivät osallistuisi varsinaiseen hyökkäykseen kuin harhautusmielessä pienin voimin tehtävillä hyökkäyksillä Pasurin ja Punnuksen lohkoilla. Varsinainen hyökkäys suoritettaisiin Kyyrölän lohkolta divisioonalle alistettujen joukkojen voimin aivan divisioonan vastuualueen oikealla sivustalla. <ref name="Talvisodan historia2/81">Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 2 s.81</ref>
II Armeijakunnan suuri vastahyökkäys alkoi varhain aamulla [[23. joulukuuta]]. Divisioonan alueella hyökkäys pääsi alkamaan suunniteltua myöhemmin kello 7.15. Minkäänlaista tykistön tulivalmistelua ei hyökkäystä ennen ammuttu, koska suunnitelmaan kuului pyrkimys yllätykseen. Hyökkäysalueen vasemmalla reunalla edennyt Er.P 2 pääsi etenemään noin puolitoista kilometriä kunnes puna-armeijan joukkojen vastarinta tiivistyi Parkkilan kylää lähestyttäessä. Pataljoona kärsi suuria tappioita sivustalleen jääneiden neuvostopesäkkeiden tulessa. Oikealla sivustalla Er.P 1 hyökkäsi suurempaa vastarintaa kohtaamatta aina tavoitteeseensa saakka. Tavoitteena ollut tienhaara saavutettiin aamupäivällä kello 10.45 ja pataljoonan onnistui tuhota tienhaaran maastossa marssilla ollut puna-armeijan autokolonna. Hyökkäävien pataljoonien väliin todettiin jääneen aukko, koska JP 4 ei ollut ehtinyt ajoissa mukaan hyökkäykseen. JP 4 sai käskyn kiirehtiä etenemistään, mutta etenevien joukkojen johdon menetettyä yhteytensä eteneviin pataljooniin aloitti Er.P 1:n komppaniat vetäytymisensä takaisin kohti pääasemaa. Pian tämän jälkeen myös toinen etenemässä ollut pataljoona Er.P 2 joutui aloittamaan vetäytymisensä takaisin kohti pääasemaa neuvostojoukkojen aloittaessa voimakkaan vastahyökkäyksen sen joukkoja vastaan. Vetäytyminen onnistui melko hyvin suomalaistykistön tukiessa vetäytymistä tehokkaasti. Punnuksen ja Pasurin lohkoilla tehtiin päivän aikana noin komppanian voimin tiedustelu- / häirintäluonteiset hyökkäykset, jotka eivät tuottaneet kovinkaan suuria tappioita puna-armeijan joukoille. <ref
Armeijakunnan suunnitteleman vastahyökkäyksen todettiin epäonnistuneen pääosin. Hyökkäyksen seurauksena neuvostojoukot eivät kuitenkaan päässeet jatkamaan omaa hyökkäystään suunnitelmiensa mukaan. 11. Divisioonan lohkolla suoritettiin merkittäviä ryhmitysmuutoksia ennen vuodenvaihdetta. Divisioonan alueella puolustuksen painopiste alkoi siirtyä divisioonan oikealle sivustalle ja sille alistettu 4.Pr otti [[26. joulukuuta]] vastaisena yönä rintamavastuun '''Kyyrölän lohkolla''', joka käsitti enää Muolaanjärven ja Yskjärven välisen kannaksen (lohkoa siis kavennettiin samanaikaisesti). Laajennetulle '''Muolaan lohkolle''' ryhmitettiin JR 31. Divisioonan esikunta pystyi kokoamaan suhteellisen suuret reservijoukot etenkin sille alistetuista joukoista. Taistelutoiminta jäi vähäiseksi kuun loppuun asti. <ref>Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 2 s.116</ref>
| |||