Ero sivun ”Pierre Laval” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p l
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
[[KuvaTiedosto:Laval-shot0038.png|thumb|Pierre Laval [[Frank Capra]]n dokumenttielokuvassasodanaikaisessa propagandaelokuvassa ''Divide and Conquer'' (1943).]]
'''Pierre Laval''' ([[28. kesäkuuta]] [[1883]] [[15. lokakuuta]] [[1945]]) oli kolmesti Ranskan pääministeri, viimeisen kerran [[Vichyn Ranska|Vichyn hallituksen]] aikana. Hänet tuomittiin tästä syystä maanpetturuudesta ja teloitettiin [[toinen maailmansota|sodan]] jälkeen.
 
Laval oli syntyisin Châteldonista [[Puy-de-Dôme]]n departementista [[Auvergne]]n alueelta. Hän valmistui lakimieheksi [[1907]] ja työskenteli Pariisissa. Hänet valittiin sosialistien (SFIO) edustajana edustajainhuoneeseen[[Ranskan parlamentti|edustajainkamariin]] [[1914]]. Laval ei palvellut ensimmäisessä maailmansodassa,. muttaSodan jälkeen hänen politiikkansa muuttui oikeistolaisemmaksi. LavaliaHäntä ei valittu edustajainkamariin uudelleen sodan jälkeen, ja hän erosi sosialistipuolueesta. Hänestä tuli [[Aubervilliers']]in pormestari [[1924]], ja hänet valittiin senaattiin [[1927]].
 
Laval oli useissa hallituksissa 1930-luvulla. Hän toimi pääministerinä [[André Tardieu]]n jälkeen 27. tammikuuta 1931–61931 – 6. helmikuuta 1932 ja uudelleen 7. kesäkuuta 1935–241935 – 24. tammikuuta 1936.
 
Toisena pääministerikautenaan hän neuvotteli Britannian ulkoministerin [[Samuel Hoare]]n kanssa ratkaisua[[Abessinian Abyssiniankriisi]]in kriisiinratkaisua, jossa suuri osa hedelmällisestä Pohjois-AbyssiniastaAbessiniasta luovutettaisiinoli tarkoitus luovutettaa Italian siirtomaaksi. Kassakaappisopimus paljastui joulukuussa 1935;. sitäSitä pidettiin myönnytyksenä [[Benito Mussolini]]lle, ja Laval ja Hoare pakotettiinjoutuivat eroamaan.
 
Laval palasi liiketoimiensa pariin ja loi mittavan mediaimperiumin lehdillään ja radiokanavillaan. Vuosien 1936–1938 vasemmistolainen kansanrintamahallitus oli hänen lehtiensä hyökkäysten kohteena. Kun Saksa valloitti Ranskan keväällä [[1940]], Lavalin media kampanjoi vanhaa hallitusta vastaan ja tuki [[Philippe Pétain|marsalkka Pétainia]]. 12. heinäkuuta 1940 Lavalista tuli Pétainin hallituksen varapäämies.
 
Laval oli innokkaan natsimyönteinen, hänen vaatimuksensa Ranskan- ja Saksan sotilasliitosta johtivat hänen erottamiseensa ja pidätykseensä 13. joulukuuta 1940. Saksan Ranskan-lähettiläs Ranskassa, [[Otto Abetz]], järjesti kuitenkin hänet vapaaksi ja saksalaisten hallussa olevaan Pariisiin. Laval haavoittui murhayrityksessä 27. elokuuta 1941 Légion des Volontaires Français'in tarkastuksessa, mutta toipui ja kutsuttiin uudelleen Vichyn hallitukseen 18. huhtikuuta 1942. Hänestä tuli Hitlerin vaatimuksesta pääministeri ja Vichyn kakkosmies amiraali [[François Darlan]]in sijaan, mikä heikensi hallituksen päämiehen Pétainin vallan nimelliseksi keulakuvaksi. Lavalia on pidetty syyllisenä juutalaisvastaisten toimien voimistumiseen ja päätökseen lähettää ranskalaisia työskentelemään Saksan hyväksi. Myös Vichyn Milicen, salaisen poliisin luontiMilicen luominen tammikuussa 1943 on luettu Lavalen ansioksi.
 
Liittoutuneiden [[Normandian maihinnousu|noustua maihin]] Ranskaan, hallitus siirtyi Vichystä Belfortiin ja myöhemmin Saksan Sigmaringeniin elokuussa 1944. Toukokuussa 1945 Laval pakeni aluksi Espanjaan, mutta karkotettiin, ja hän joutui kiinni Itävallassa, mistä hänet luovutettiin Ranskaan 30. heinäkuuta 1945. Laval tuomittiin kuolemaan maapetturuudesta ja valtion turvallisuuden vaarantamisesta kuolemaan. HänLaval yritti itsemurhaa syanidilla, mutta joutuiteloitusryhmä puolitajuttomanaampui teloitusryhmänhänet ampumaksipuolitajuttomana Fresnesin vankilassa lähellä Pariisia.
 
==Aiheesta muualla==
*[http://www.tuomioja.org/index.php?mainAction=showPage&id=1381&category=3 Erkki Tuomioja, Yhteistoimintamies Laval]
 
{{DEFAULTSORT:Laval, Pierre}}