Ero sivun ”Aimo Halila” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
luokkia
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
'''Aimo Oskari Halila''' (s. [[9. marraskuuta]] [[1912]], [[Lahti]] – k. [[15. tammikuuta]] [[1998]], [[Helsinki]]) oli [[Suomi|suomalainen]] historioitsija ja professori, joka tunnetaan erityisesti [[sosiaalihistoria|sosiaali]]- ja kulttuurihistorian[[kulttuurihistoria]]n tutkijana.
 
Aimo Halila kirjoitti ylioppilaaksi [[1931Lahden lyseo]]sta ylioppilaaksivuonna Lahden lyseosta[[1931]] ja valmistui [[1935]] filosofian kandidaatiksi [[Helsingin yliopisto]]sta. Historian tohtoriksi hän väitteli [[1942]] väitöskirjalla ''Suomen kaupunkien kunnallishallinto 1600-luvulla''. Halila työskenteli [[1950]]–[[1954]] Yhteiskunnallisen korkeakoulun (nyk. [[Tampereen yliopisto]]) ensimmäisenä historian professorina, ja [[1954]]–[[1975]] Helsingin yliopiston Suomen ja Skandinavian historian henkilökohtaisena ylimääräisenä professorina.
 
Halilan ensimmäinen julkaistu teos ''Iitin historia'' ([[1939]], toinen osa [[1966]]) oli maamme ensimmäisiä moderneja pitäjänhistorioita, joissa oli siirrytty tapahtumien kuvailusta syvempään sosiaali- ja yhteiskuntahistorialliseen analysointiin. Hänen pääteoksenaan pidetään neliosaista ''Suomen kansakoululaitoksen historiaa'' ([[1949]]–[[1950]]), ja huomattavia myöhempiä teoksia olivat mm. ''Pohjois-Pohjanmaa ja Lappi 1721–1775'' (1954) sekä ''Tanskan ja Norjan historia'' (1972). Halilan laajaan tuotantoon kuuluu myös lukuisia kaupunki- ja järjestöhistorioita sekä elämäkertoja. Suomalaisen historiankirjoituksen klassikoksi muodostuneeseen ''Suomen historian käsikirjaan'' ([[1948]]) hän kirjoitti 1600-luvun osuuden.