Ero sivun ”Peräpohjola” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 25:
Viime vuosikymmeninä Peräpohjola on kärsinyt pahoista muuttotappioista alueen perinteisten luontoon perustuvien elinkeinojen kuihtuessa. Maakunnan teollisuus on keskittynyt Kemi–Tornion alueelle. Vaikka Peräpohjolan maaperä ja ilmasto eivät sovellu kovin hyvin maataloudelle, sillä on tärkeä asema varsinkin Ranuan, Posion, Sallan ja Tervolan kunnissa. Metsätalouden asema on myös vankka, sillä maakunta on huomattava puuntuottaja sekä paikallisille että muualla Suomessa toimiville puunjalostustehtaille.
Vaikka Peräpohjolaa kutsutaan usein Lapiksi tai Lapin esikartanoksi, sen luonto poikkeaa selvästi pohjoisemman Lapin luonnosta. Peräpohjolan maisemia hallitsevat metsien peittämät vaarajonot ja niiden välissä olevat suuret suot. Vaarajonojen korkeus on 50 ja 200 metrin välillä. Tunnetuimmat vaarat ovat [[Aavasaksa]] (242 metriä merenpinnan yläpuolella) ja Rovaniemen vieressä oleva [[Ounasvaara]] (204 m). Maakunnan itä- ja luoteisosissa on tuntureita, samaten kuin pohjoisimmassa osassa Tornionlaaksoa. Järvet ovat muodoltaan usein rikkonaisia ja vaarojen ympäröimiä. Järvet jakaantuvat lähinnä valtajokien mukaan joko Kemijoen tai Tornionjoen vesistöihin. Peräpohjola on osa pohjoista havumetsävyöhykettä. Maakunnan länsiosien maapinta-alasta 50–80 % on metsiä ja itäosien pinta-alasta 80 %. Metsien yleisin puu on [[mänty]]. Lehtipuuvaltaisia metsikköjä kasvaa aivan maakunnan lounaisosassa. Peräpohjolan soilla kasvaa pieniä mäntyjä, suot ovat laajoja rämeitä tai nevoja. Alueen ilmasto saa vaikutteita pohjoisesta sijainnista. Maataloudelle suotuisin ilmasto on rannikolla. Päivän pituus vaihtelee erittäin paljon vuodenaikojen mukaan, aivan kuten Lapissakin.
==Aiheesta muualla==
| |||