Ero sivun ”Skeema (ortodoksiset luostarit)” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 9:
Suureen skeemaan vihkiytyneitä kutsutaan skeemamunkeiksi tai -nunniksi. Heille on annettu tässä vihkimisessä uusi nimi.
Heidän omana tunnuksenaan ovat slaavilaisessa perinteessä ns. pääkallovaatteet eli musta luostariasun päällä kannettava, maahan asti ulottuva stoola, paramantia, johon on kirjailtu koko sen mittainen Golgatan risti, keihäs ja ruoko eli Kristuksen piinavälineet. Lisäksi asuun kuuluu kasvot osittain peittävä huppupäähine, kukkeli, johon on myös kirjottu samat kuviot. Molempiin asusteisiin on lisäksi kirjottu slaavinkielellä lause:
{{sitaatti|Minä kannan ruumiissani Jeesuksen Kristuksen haavoja}} Tätä päähinettä pidettiin tosin vain liturgiapalveluksissa ja juhlapäivinä, arkisin skeemamunkit ja -nunnat pitivät valkoisella Golgata-ristillä varustettua [[skufia]]a eli kalottia. Paramantia kuului asuun aina - joskin arkiasussa se saattoi olla yksinkertaisempi: esimerkiksi vanhan Valamon kuuluisa erakko Nikolai ja isä [[skeemaigumeni Johannes]] käyttivät paramantiaa jossa oli vain valkoisesta nauhasta tehty Golgatan risti eikä muita kuvioita. Kummastakaan ei ole säilynyt kuvaa muunlaisessa asussa. Skeemapappismunkit kantoivat [[papinristi]]ään paramantian päällä neljällä ristikkäin asetetulla punoksella kiinnitettynä; heillä papinristi oli yleensä raskaampi kuin muilla. <ref> Valamon luostarin museo </ref>; joillakin heistä, kuten pitkäaikaisella luostarin [[rippi-isä]] [[Smolenskin skiitta|isä Jefremillä]], saattoi olla lisäksi [[papinristi#Koruristi|koruristi]] tämän päällä. Isä Jefremillä oli koruristejä useitakin; hän oli jo ennen suureen skeemaan vihkimistä saanut niitä useitakin keisarillisilta rippilapsiltaan.
| |||