Ero sivun ”Päivö Oksala” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
tekstin viilailua |
p tieto alkup.runomittojen säilyttämisestä siirretty toiseen kappaleeseen, johon se paremmin sopii |
||
Rivi 5:
[[Talvisota|Talvisodassa]] hän oli [[upseeri|rintamaupseerina]][[Summa (Venäjä)| Summan]] ja [[Viipuri]]n rintamilla. [[Jatkosota|Jatkosodassa]] hän toimi valistusupseerina ja johti sodan loppuvaiheessa ns. [[ylioppilastutkinto|sotilasylioppilaskirjoituksia]].
Vuodesta [[1944]] Oksala toimi Helsingin yliopiston [[klassillinen filologia|klassillisen filologian]] vt. [[assistentti]]na. Vuonna [[1953]] hän väitteli [[filosofian tohtori]]ksi, minkä jälkeen virkanimike muutettiin [[apulaisprofessori]]ksi. Hän hoiti [[1956]]–[[1966]] Helsingin yliopiston [[Rooman kirjallisuus|Rooman kirjallisuuden]] [[professori]]n virkaa, jonka vakituinen haltija [[Edvin Linkomies]] oli yliopiston [[rehtori]]na ja[[yliopiston kansleri| kanslerina]] ja kuoli [[1963]]. Hän haki Linkomieheltä vapautunutta
Vuonna [[1971]] [[Jyväskylän yliopisto]]on perustettiin latinan kielen professorin virka, johon hänet nimitettiin. Hän hoiti virkaa vuoteen [[1974]], jolloin jäi [[eläke|eläkkeelle]]. Hänen seuraajakseen
Hänen [[väitöskirja]]nsa käsittelee [[Antiikin Kreikka|kreikkalaista]] lainasanastoa [[Cicero]]n [[proosa|proosateoksissa]]. Hänen toinen keskeinen tutkimuskohteensa oli[[ Catullus]] ja hänen tuotantonsa. Lisäksi hän tutki maantieteellisten nimien käyttöä keskeisessä roomalaisessa [[runous|runoudessa]].
Hän oli suuresti kiinnostunut antiikin runouden suomentamisesta. Niistä merkittävin on [[1965]] ilmestynyt Catulluksen runojen suomennos. Lisäksi hän suomensi [[Vergilius|Vergiliuksen]] [[ Aeneis]]-eeposta sekä [[Ovidius|Ovidiuksen]] ja [[Propertius| Propertiuksen tuotantoa]]. Toisin kuin muut klassisen runouden suomentajat Oksala säilytti suomennoksissaan alkuperäiset [[runomitta|runomitat]]. Erityisesti hänet muistetaan taitavana [[heksametri]]n käyttäjänä.
Poikansa [[Teivas Oksala]]n kanssa hän julkaisi vuonna 1965 teoksen ''Kreikkalaisia kirjailijakuvia''
Antiikki merkitsi Oksalalle ihannetta, jonka perintöä myöhemmissä kulttuureissa hän korosti. Hänen [[luento]]ihinsa kuuluivat olennaisena osana hänen omat suomennoksensa kulloinkin käsiteltävänä olleista teksteistä.
Rivi 23:
Oksalan kansainväliset kontaktit liittyivät varsinkin saksalaiseen antiikin tutkimukseen. Hän vieraili luennoitsijana saksalaisissa yliopistoissa ja johti suomalaisten opiskelijoiden opintoretkiä [[Rooma]]an ja [[Ateena]]an. Hän osallistui [[1973]] elävän latinan kongressiin [[Malta]]lla.
Alvar Aalto-museon edustalla Jyväskylässä on vuonna [[1982]] valmistunut [[Veikko Hirvimäki|Veikko Hirvimäen]]
==Lähteet==
| |||