Ero sivun ”Keidassuo” versioiden välillä

749 merkkiä lisätty ,  13 vuotta sitten
Täsmennyksiä kirjallisuuden perusteella
p (Täsmennyksiä)
(Täsmennyksiä kirjallisuuden perusteella)
 
==Keidassuon tyypit ja suon rakenne==
Keidassuot jaetaan pinnanmuotojensa perusteella kolmeeneri tyyppiin:tyyppeihin. laakiokeitaitteinLaakiokeitaittein keskiosa on tasainen ja reunaluisu jyrkempi kuin kilpikeitailla, jotka ovat enemmän kuperia. Viettokeitaat ova yhteen suuntaan kaltevia. Keidassuon suurmuotoihinkeskusta kuuluuvoi myösolla laidepari kolmekin metriä laiteita korkeammalla, vaikkakinviettokeitaissa keskustasuon onylälaita keitaankorkein pääosakohta.
 
Keidassuon keskusta eli tasanne on pääasiassa [[neva (suotyyppi)|nevaa]]. Keskustaa ympäröi reunaluisu, joka on kuivahkoa [[räme]]ttä. Keidassuon laiteilla on yleensä reheviä rämeitä ja [[korpi]]a. Keidassuon märkiä painanteita nimitetään ''kuljuiksi'' ja niihin saattaa muodostua pieniä [[lampi]]a. Rämemättäät eli ''kermit'' erottavat kuljut toisistaan. Kermit ja kuljut esiintyvät kohtisuoraan veden virtaussuuntaa vastaan. Kilpikeitaissa ne ovat siksi yleensä kosentrisesti eli suon korkeimman kohdan ympärillä. Eksentrisessä eli maastonmyötäisessä keidassuossa ne taas ovat yhdensuuntaisia. ''Allikko'' on kohosuolla oleva avovetinen vesiallas, kooltaan muutamasta metristä aina sataan metriin. Keidassuon keskusta saa vettä ja ravinteita vain [[sade|sateesta]], mutta laiteet myös kivennäismaalta. Keidassuo on siksi olemukseltaan [[ombrotrofinen]]. Viljavammat suotyypit, esimerkiksi [[letto|letot]] ja korvet, ovat taas [[minerotrofinen suo| minerotrofisia]] eli saavat vetensä suota ympäröiviltä alueilta.
Keidassuon ombrotrofisuus näkyy paljon elektrolyyttejä tarvitsevien kasvien vähäisyytenä, vaatimattomampia lajeja on sen sijaan runsaasti. Niihin kuuluvat muun muassa erilaiset varvut, jotkut [[sarat]], [[suopursu]] sekä [[rahkasammal]]. Keidassoiden mättäillä saattaa kasvaa [[jäkälä]]ä. Kermeillä voi kasvaa puita ja muuta rämekasvillisuutta, kuljuissa on rahkasammalta ja usein myös saroja. Ns. ruoppakuljuissa ei ole kasvillisuutta, vaan niitä peittää lahonnut rahkaturve eli ruoppa.
 
Keidassuon [[linnut|pesimälinnusto]] on tavallisesti niukka, korkeintaan 150 paria neliökilometrillä, kun se kangasmailla on alimmillaankin noin 200 paria. Tavallisimmat lajit ovat [[niittykirvinen]], [[keltavästäräkki]], [[kiuru]], [[metsäkirvinen]], [[liro]], [[töyhtöhyyppä]], [[kapustarinta]] ja [[kurki]]. Tyypillisiä mutta harvalukuisia ovat muun muassa [[isolepinkäinen]], [[riekko]], ja [[tavi]]. ja joillakinJoillakin soilla yhdyskunnissa pesivät pesivätyhdyskunnissa [[lokit]]. Petolinnuista keidassuolla voi tavata [[kalasääski|kalasääsken]], kuten myös [[suopöllö]]n, joka on sopeutunut pesimään avosoilla. Suurista nisäkkäistä suolla viihtyy [[hirvi]], pienemmistä nisäkkäistä siellä tavataan [[kettu]]ja, [[supikoira|supikoiria]] sekä myyriä, kuten [[metsämyyrä]], [[peltomyyrä]] ja [[vesimyyrä]]. Runsaslajisimpia keidassuolla ovat kuitenkin monet erilaiset [[hyönteinen|hyönteiset]], hämähäkeistä muurahaisiin ja perhosiin.
 
==Lähteet==
 
== Kirjallisuutta ==
* Ojala, P. (kuvat), Kallinainen, P., Koponen, S., Ruuhijärvi, R. (tekstit) 1986. Elämää keidassuolla. Julkaisija: Weilin+Göös, Helsinki. 120 s. ISBN 951-35-3702-1.
* Miettinen M., Huhta V., Mikkola K., Häyrinen U., Kuronen I., Rapeli M. 1978. Suoaapinen. Julkaisija: Suomen luonnonsuojeluliitto, ss. 30-36.
 
20 232

muokkausta