Ero sivun ”Frans Emil Sillanpää” versioiden välillä

 

==Lapsuus ja kouluvuodet==

 

 

Sillanpää aloitti koulunkäynnin syksylllä [[1900]] [[Tampereen Reaalilyseo|Tampereen Suomalaisessa Reaalilyseossa]],<ref name="koskela" /> asuen ensin alivuokralaisena kirvesmies Janne Davidssonin perheessä Mustalahdenkadulla [[Amuri]]ssa ja myöhemmin Kuninkaankadulla. Hänen koulutovereitaan olivat muun muassa [[Lauri Pohjanpää]], [[Brynolf Honkasalo]], [[Arvo Sotavalta]] ja [[Bertel Strömmer]]. Vanhemmat saattoivat tukea häntä vuoteen [[1905]] saakka, mutta sen jälkeen Sillanpää joutui itse hankkimaan varoja koulun jatkamiseen. Hän saikin jonkin verran rahallista tukea eri tahoilta, mutta tärkeimmäksi tukijaksi tuli tamperelainen tehtailija Henrik Liljeroos, jonka nuorimman pojan kotiopettajana Sillanpää toimi viimeisinä kouluvuosinaan. Sillanpää oli kesäisin myös kotiopettajana [[Lempäälä]]ssä [[Sotavallan kartano|Sotavallan]] ja [[Lopen kartano]]issa sekä yhden kesän tamperelaisen [[Aamulehti|Aamulehden]] kesätoimittajana. Sillanpää pääsi ylioppilaaksi [[1908]] hyvin arvosanoin.<ref name="koskela" />

 

==Opiskeluvuodet==

Sillanpää aloitti opinnot [[Helsingin yliopisto]]ssa syksyllä [[1908]] Henrik Liljeroosin sekä tilanomistajien Jalmari Raipalan ja J.A. Sotavallan tuella. Hän aloitti filosofisen teidekunnan fyysis-matemaattisella osastolla tarkoituksenaan opiskella lääkäriksi.<ref name="koskela" /> Lääketieteilijöiden oli kuitenkin suoritettava ensin medikofiilin tutkinto, jota varten Sillanpääkin osallistui mm. [[Fysiikka|fysiikan]] ja [[Botaniikka|botaniikan]] luennoille.<ref name="koskela" /> Opiskelutoverinsa [[Heikki Järnefelt]]in kautta Sillanpää tutustui Järnefeltin perheeseen ja tämän isään taidemaalari [[Eero Järnefelt]]iin. Sillanpää viettikin opiskeluvuosinaan paljon aikaa Järnefeltien kodissa Suvirannassa [[Tuusula]]ssa ja tutustui moniin aikakauden merkkihenkilöihin kuten [[Jean Sibelius|Jean Sibeliukseen]], [[Pekka Halonen|Pekka Haloseen]] ja [[Juhani Aho]]on. Näinä vuosina alkoi tosin myös Sillanpään runsas alkoholin käyttö, joka aiheutti myöhemmin hänelle paljon ongelmia. Terveydellisistä syistä johtuen Sillanpään opinnot eivät sujuneet ja hän joutui palamaan kotiinsa Hämeenkyröön joulukuussa [[1913]].<ref name="koskela" /> Sillanpään vanhemmat asuivat silloin pienessä mökissä Heinijärven Töllinmäellä ja tänne myös Sillanpää asettui.

 

 

==Kirjailijan uralle==

Sillanpään kirjailijanura sai alkunsa kun hän alkoi lähettää E. Syväri -nimimerkillä kirjoittamiaan novelleja julkaistavaksi [[Uusi Suometar]] -lehteen. Näistä ensimmäinen "Kodin helmasta" julkaistiin [[1915]] ja novellit saivat myönteisen vastaanoton. [[WSOY]]:n toimitusjohtaja [[Jalmari Jäntti]] kiinnostui Sillanpään kirjoituksista ja WSOY:n tuella Sillanpää saattoi kirjoittaa valmiiksi ensimmäisen hyvän arvostelumenestyksen saaneen romaaninsa ''Elämä ja aurinko'', joka julkaistiin [[1916]]. Samassa yhteydessä Sillanpää sai julkaistua novellikokoelmansa ''Ihmislapsia elämän saatossa''.

 

Vuonna [[1915]] Sillanpää tutustui 17-vuotiaaseen Sigrid "Siikri" Salomäkeen ([[1898]]&ndash;[[1939]]) joka oli tullut sisäköksi Sillanpään hämeenkyröläisen ystävän Eero Koskimiehen isännöimään Laitilan virkataloon. Sigrid Salomäen sosiaalinen tausta oli samanlainen kuin Sillanpäälläkin, hän oli kotoisin Raipalan taloon kuuluneesta Hirvelä-nimisestä mäkituvasta. Tästä alkanut seurustelu johti lopulta siihen että Sillanpää meni Siikrin kanssa naimisiin syyskuussa [[1916]]. Pariskunnan esikoinen syntyi maaliskuussa [[1917]], kaikkiaan heillä oli kahdeksan lasta: Saara (s. [[1917]]), Esko (s. [[1919]]), Helmi (s. [[1921]]), Paula (s. [[1923]]), Eero (s. [[1924]]), Juhani (s. [[1926]]), Heikki ([[1933]] &ndash;[[1934]]) ja Kristiina (s. [[1938]]).

 

 

==1920-luku: Talousvaikeudet haittaavat kirjailijan työtä==

Saavuttamansa menestyksen innostamana Sillanpää alkoi rakentaa itselleen ja perheelleen Saavutus-nimistä kirjailija-asuntoa Hämeenkyrön Vanajan kylään. Tämä [[uusklassismi|uusklassista]] tyyliä edustava huvila jonka oli suunnitellut Sillanpään ystävä tamperelainen arkkitehti Bertel Strömmer, valmistui joulukuussa [[1920]] siiheen kuntoon että Sillanpään perhe saattoi muuttaa sinne. Huvila jäi kuitenkin osin keskeneräiseksi Sillanpään rahavaikeuksien takia ja sen rakentamisesta alkoi Sillanpään velkakierre. Sillanpään perhe asui huvilassa vakinaisesti vuosina [[1920]]&ndash;[[1925]] ja vielä [[1927]]&ndash;[[1928]]. Sen jälkeen kun Sillanpää perheineen muutti [[1929]] [[Helsinki]]in he asuivat Saavutuksessa enää satunnaisesti lähinnä kesäisin ja myös joulunpyhien aikaan. Saavutus joutui Sillanpään kustantajan haltuun hänen velkojensa panttina.

 

 

==1930-luku: Kirjailijan ura korkeimmillaan==

Vuonna [[1929]] Sillanpään kirjojen kustantajaksi vaihtui WSOY:n tilalle [[Otava (kirjankustantamo)|Otava]] ja samana vuonna Sillanpää siirtyi asumaan Helsinkiin. Otava maksoi WSOY:lle Sillanpään tekemät velat, lunasti teosten oikeudet ja myymättömien teosten varaston sekä Saavutus-huvilan.<ref name="koskela" /> Kauppa on ollut kallein yksittäistä kirjailijaa koskeva sopimus Suomessa, 633&nbsp;000 markkaa (noin 106&nbsp;500 euroa).<ref name="koskela" /> 1930-luvun alussa hyvään luomisvireeseen päässyt Sillanpää julkaisi useita merkittäviä romaaneja: ''[[Nuorena nukkunut]]'' [[1931]], ''Miehen tie'' [[1932]] ja ''Ihmiset suviyössä'' [[1934]]. Nämä romaanit, niistä erityisesti palvelustyttö Silja Salmeluksen elämänvaiheita kuvannut ''Nuorena nukkunut'', herättivät huomiota ulkomaillakin ja Sillanpäätä alettiin jo 1930-luvun alusta lähtien pitää Suomen ehdokkaana Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Sillanpää itsekin pyrki edistämään tätä asiaa vierailemalla usein Ruotsissa ja luomalla suhteita sikäläisiin kirjallisiin piireihin. Nobel-palkintoa Sillanpää ei kuitenkaan vielä 1930-luvun alussa saanut; tähän saattoi vaikuttaa samaan aikaan Helsingin yliopiston suomalaistamisesta käyty kielitaistelu. Sillanpää oli 1930-luvulla myös kiinnostunut kansanperinteestä ja kotiseutututkimuksesta ja hänen kotonaan Helsingissä kokoontui säännöllisesti ns. ''Perjantaikerho'' jossa Sillanpää, [[Sakari Pälsi]], [[Kustaa Vilkuna]] ja [[Martti Haavio]] keskustelivat kielen tutkimuksen ja kansatieteen aiheista. Vuonna [[1936]] Sillanpää sai Helsingin yliopiston filosofian [[kunniatohtori]]n arvon.

 

 

==Nobel-palkinto ja sotavuosien henkinen kriisi==

Sillanpäätä oli jo pitkään pidetty varteenotettavana Nobel-ehdokkaana ja syksyllä [[1939]] hän voittikin Nobel-komitean äänestyksessä palkinnosta kilpailleet [[sveitsi]]läisen [[Hermann Hesse]]n ja [[Alankomaat|alankomaalaisen]] [[Johan Huizinga]]n. Palkintoa ei siis myönnetty pelkästään myötätunnosta Suomelle, vaan Sillanpäällä oli myös selvät kirjalliset ansiot siiheen.

 

 

==Taata Sillanpää==

Sodan jälkeen Sillanpää teki uuden tulemisen harmaapartaisena kalottipäisenä Taatana. Hän alkoi esiintyä säännöllisesti radiossa lukemassa tekstejään ja Taatan joulusaarnoista tuli vuodesta [[1945]] alkaen jokavuotinen rituaali aina hänen kuolemaansa saakka. Näissä radiopakinoissaan Taata keskittyi paljolti muistelemaan nostalgisesti lapsuusvuosiaan Hämeenkyrössä. Sillanpää julkaisi 1950-luvulla vielä kolme muistelmateosta: ''Poika eli elämäänsä'' [[1953]], ''Kerron ja kuvailen'' [[1955]] ja ''Päivä korkeimmillaan'' [[1956]]. Nämä teokset perustuivat kuitenkin valtaosin Sillanpään ennen sotia kirjoittamaan materiaaliin. Sillanpää kuoli [[Herttoniemi|Herttoniemessä]] Helsingissä 75-vuotiaana kesäkuun alussa [[1964]].