Ero sivun ”Tervakankaan kalmisto” versioiden välillä

Tervakangas on noussut merestä heti ajanlaskun alun jälkeen. Kankaalla vuosina 1990-19931990−1993 suoritettujen kaivausten perusteella kalmisto ajoittuu ajanjaksolle 100-500100−500 jKrjaa., eli roomalaiselle rautakaudelle ja kansainvaellusajalle. Tervakangas on siihen aikaan ollut niemi, aluksi saari, jonka pohjoispuolella, nykyisten Leinoperän ja Peltomaanperän alueella, oli laaja saaristo ja länsipuolella lähes avoin meri. Asutus ja kalmiston käyttö näyttää päättyneen viimeistään 600-luvulla jKrjaa.

Tervakankaan laen kivirakassa on toistakymmentä erimuotoista hautaa. Kaivauksissa on löydetty sekä poltto- että ruumishautauksia. Ensimmäiset esinelöydöt tekivät kivikasaan majanpohjaa raivanneet pikkupojat vuonna 1989. Löydöt olivat palaneita luunpalasia sekä kaksi prossista rannerengasta, ensimmäiset Saloisista löydetyt pronssiesineet. Myöhemmin arkeologisissa kaivauksissa tehtiin seuraavat löydöt: hioinkivi, pieni rautaveitsi, rautasoljen kappale, pronssisormus, asbestikeramiikan paloja (Kjelmöy), killekiille- ja kivimurskasekoitteista keramiikkaa, palamaton maitohampaan pinta sekä pieni määrä palanutta luuta (0,4 g ja 1, 75 g). Metalliesineiden arvellaan olevan kylän omien seppien työtä. Alueelta on löydetty myös merkkejä pienimuotoisesta viljan viljelystä,. asukkaidenAsukkaiden päätoimeentulo lienee kuitenkin perustunut riistanpyyntiin ja kalastukseen.