Ero sivun ”Päivö Oksala” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
täydennetty tyngästä artikkeliksi
lisätty luokka
Rivi 17:
Antiikki merkitsi Oksalalle ihannetta, jonka perintöä myöhemmissä kulttuureissa hän korosti. Hänen [[luento]]ihinsa kuuluivat olennaisena osana hänen omat suomennoksensa kulloinkin käsiteltävänä olleista teksteistä.
 
Oksala tuli tutuksi laajalle opiskelijajoukolle, sillä hän piti [[1950-luku|1950]]- ja [[1960-luku|1960-luvuilla]] filosofisen tiedekunnan historiallis-kielitieteellisessä osastossa (nyk. [[Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta]]) pakollisia [[pro exercitio]]-harjoituksia ja opetti latinan [[lauseoppi]]a. Runsaiden osanottajamäärien vuoksi näihin tarvittiin tavallista suuremmat luentosalit, joita olivat päärakennuksen suuri sali ja PorthaniaPorthanian luentosali I. Oksalalla oli kuuluva ja kantava ääni, joten hän ei suurellekaan joukolle puhuessaan tarvinnut mikrofonia. Tuon ajan opiskelijat muistavat hänet ystävällisenä, hyväntahtoisena ja huumorintajuisena opettajana, jolla oli erinomainen kasvomuisti.
 
Oksalan kulttuuripoliittinen toiminta liittyi kiinteästi hänen kotikaupunkiinsa Jyväskylään, jossa hän toimi yli 30 vuotta kasvatusopillisen korkeakoulun (nyk. [[Jyväskylän yliopisto]] kesälukukausien ajan sihteerinä ja latinan opettajana. Hänellä oli Jyväskylässä lukuisia luottamustehtäviä, joista erityisen merkittävää oli toiminta [[Jyväskylän kesä]]n perustajajäsenenä ja hallituksen puheenjohtajana. Hänen mielenkiintonsa kohdistui myös [[Alvar Aalto|Alvar Aallon]] arkkitehtuuriin, ja hän vaikutti voimakkaasti siihen, että [[Alvar Aalto-museo]] ja [[Jalo Sihtola]]n taidekokoelma saatiin Jyväskylään.
Rivi 33:
[[Luokka:Suomalaiset filologit]]
[[Luokka:Jyväskylän yliopiston professorit]]
[[Luokka:Suomalaiset antiikintutkijat]]