Versio 4. maaliskuuta 2009 kello 00.36 muokkaa Jm00 (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 1 767 muokkausta luokitus: slaavilainen -> eteläslaavilainen ← Vanhempi muutos		Versio 6. toukokuuta 2009 kello 18.55 muokkaa kumoa Joonasl (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 54 231 muokkausta pois epäolleelisuudet Uudempi muutos →
Rivi 11: Kirkkoslaavin eri muotojen kielioppi, jota nykyisin käytetään on jonkin verran modernisoitu ymmärtämisen helpottamiseksi. Erityisesti joitain muinaisia pronomineja on poistettu (esimerkiksi еръ /jeter/, "tietty henkilö tai asia" on venäjällä käytössä olevassa kirkkoslaavissa nykyisin нѣкій). Nykyinen kielimuoto on säilynyt muuttumattomana 1600-luvun jälkipuolelta eteenpäin. Kirkkoslaavista tuli ja se on osittain yhä merkittävä osa slaavilaisten kansojen identiteettiä. Se elää edelleen ortodoksisen kirkon jumalanpalveluksissa muun muassa Venäjällä ja muissa slaavilaisissa maissa. ~~Suomen ortodoksisessa kirkossa keskeiset jumalanpalvelustekstit käännettiin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa suomeksi, jolloin suomi vakiintui jumalanpalveluskielenä.~~ Suomen ortodoksisessa kirkossa keskeiset jumalanpalvelustekstit käännettiin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa suomeksi, jolloin suomi vakiintui jumalanpalveluskielenä. Joissakin seurakunnissa jumalanpalveluksia on tähän päivään saakka toimitettu myös kirkkoslaaviksi, tai slaavia on voitu käyttää suomen ja muiden kielten rinnalla. Helsingin seurakunnassa slaavinkieli oli hyvin kauan, aina 1980-luvulle asti, hallitseva kieli: [[Uspenskin katedraali]]n palvelukset toimitettiin miltei yksinomaan kirkkoslaaviksi. Viime aikoina kirkkoslaavin käyttö on slaavilaisen maahanmuuton seurauksena jälleen ollut yleistymässä. Slaavinkielelle tuotti pahaa haittaa sen saama erityisasema [[ajanlaskukiista]]n yhteydessä: liiankin monessa karjalaisessa seurakunnassa oltiin sitä mieltä, että slaavi oli ainoa riittävän pyhä kieli palveluskäyttöön - suomen tai karjalan kieliä pidettiin raakoina ja sopimattomina; tästä seurasi silloisen valtiovallan tahdosta liiankin kovakourainen slaavin kielen syrjäyttäminen pitkiksikin ajoiksi, kunnes mielipiteet saivat aikaa tasaantua ja rauhoittua. Joissakin seurakunnissa jumalanpalveluksia on tähän päivään saakka toimitettu myös kirkkoslaaviksi, tai slaavia on voitu käyttää suomen ja muiden kielten rinnalla. Helsingin seurakunnassa slaavinkieli oli hyvin kauan, aina 1980-luvulle asti, hallitseva kieli: [[Uspenskin katedraali]]n palvelukset toimitettiin miltei yksinomaan slaavinkielellä, kunnes lopulta seurakunnan valtuusto päätti toisin; slaavinkieliset palvelukset siirrettiin [[Pyhän Kolminaisuuden kirkko (Helsinki)\|Pyhän Kolminaisuuden kirkko]]on; näin siksi että tämä pieni kirkko oli siihen asti jumalanpalvelusten aikana yleensä ulos asti täynnä suomenkielisiä ja samaan aikaan Uspenskin väljissä tiloissa oli yleensä vain muutamia ikäihmisiä. Päätöksestä seurasi voimakas kiista, jopa luottamushenkilöiden irtisanoutumisia - mutta sitä ei kuitenkaan kumottu vaan tilanne vakiintui jopa odotettua nopeammin. ~~Viime aikoina kirkkoslaavin käyttö on slaavilaisen maahanmuuton seurauksena jälleen ollut yleistymässä.~~ Slaavinkielisiä tekstejä näkyy Suomessa myös [[ikoni\|ikoneissa]], kirkkolipuissa ja kirkkojen dekoraatiossa. Modernissa suomalaisessa ortodoksisessa kirkkotaiteessa kirkkoslaavia on muistettu käyttämällä suomenkielisen tekstin kirjoitukseen kirjasinlajia, joka muistuttaa tyyliltään kirkkoslaavin kyrillistä kirjaimistoa (esimerkiksi Porin ortodoksisen kirkon kupoli). Maailmalla kirkkoslaavi ja kirkkoslaavinkielisten kirjojen julkaisutoiminta elää vahvaa nousukautta. Vaikka [[Unicode]]-tuki slaavin ortografialle on toistaiseksi riittämätön, parannuksia on lähivuosina tulossa. Sitä odotettaessa julkaisutoiminnassa on käytettävä epästandardeja ratkaisuja. Historiallisten jumalanpalvelustekstien ohella slaaviksi julkaistaan jatkuvasti myös uudempina aikoina laadittuja tekstejä ja rukouksia (esimerkiksi rukous lentokonetta siunattaessa).

Ero sivun ”Kirkkoslaavi” versioiden välillä