Wikipedia

Ero sivun ”Saksan historia” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Escarbot (keskustelu | muokkaukset)
89 186 muokkausta
Rivi 118:
==Weimarin tasavalta==
:''Pääartikkeli: [[Weimarin tasavalta]]''
[[Versaillesin rauha]] solmittiin [[28. kesäkuuta]] [[1919]]. Saksa joutui luovuttamaan [[Elsass-LothringeninLothringen]]in, [[Eupen]]-Malmédyn[[Malmédy]]n, Pohjois-Schleswigin[[Schleswig]]in ja [[Memelin alue|Memelin]] (nyk. [[Klaipeda]]n) alueet. Puola perustettiin uudelleen ja se sai Posenin (nyk. [[Poznan]]in), [[Länsi-PreussinPreussi]]n ja pienen osan Ylä-Sleesiasta[[Sleesia]]sta. Tämä johti [[Itä-PreussinPreussi]]n ja muun Saksan maayhteyden katkeamiseen. [[Danzig]]ista muodostettiin vapaakaupunki. Kaikki Saksan siirtomaat siirtyivät sodan voittajille. Reinin itä- ja länsirannat demilitarisoitiin. Teollisesti tärkeä [[Saarin alue]] annettiin [[Kansainliitto|Kansainliiton]] valvontaan 15 vuodeksi ja sen hiilikentät Ranskan haltuun. Saksan armeija rajoitettiin 100 000 mieheen, laivasto typistettiin ja ilmavoimat kiellettiin. Saksalle määrättiin massiiviset sotakorvaukset, joiden maksaminen olisi jatkunut 1900-luvun loppupuolelle.
 
Nöyryyttäviksi koetut rauhanehdot aiheuttivat yleisesti katkeruutta saksalaisissa. [[11. elokuuta]] [[1919]] astui Weimarin tasavallan perustuslaki voimaan ja sosiaalidemokraatti [[Friedrich Ebert]]istä tuli ensimmäinen presidentti. Kaksi demokraattisen järjestelmän päävihollista oli kuitenkin jo järjestäytynyt. Saksan kommunistinen puolue (KDP) oli perustettu joulukuussa 1918 ja sitä seurasi Saksan työväenpuolue, joka 1920 muutti nimensä [[Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue]]eksi (NSDAP). Molemmat puolueet hyödynsivät perustuslain takaamia vapauksia taistellessaan Weimarin tasavaltaa vastaan.
Rivi 134:
Vuoden 1924 vaalit merkitsivät siirtymää oikealle. Marsalkka [[Paul von Hindenburg]], joka kannatti monarkistista valtiomuotoa, valittiin presidentiksi. Lokakuussa 1925 solmittiin Saksan, Ranskan, Belgian, Britannian ja Italian välillä [[Locarnon sopimus]], joka tunnusti Saksan, Ranskan ja Belgian väliset rajat. Britannia, Italia ja Belgia sopivat myös avunannosta Ranskalle siinä tapauksessa, että Saksa miehittäisi demilitarisoidun Reininmaan. Locarnon sopimus tasoitti tietä Saksan jäsenyydelle Kansainliitossa, joka toteutui 1926.
 
[[WallstreetinWall Streetin pörssiromahdus]] vuonna 1929 aloitti suuren laman. Sen vaikutukset tuntuivat myös Saksassa, jonka taloustilanne heikkeni nopeasti. Vuonna 1931 ''Darmstätter und Nationalbank'', eräs Saksan suurimmista pankeista, ajautui konkurssiin ja alkuvuodesta 1932 työttömien määrä ylitti kuuden miljoonan. Talousongelmien lisäksi syntyi poliittinen kriisi, kun valtiopäivien puolueet eivät kyenneet muodostamaan enemmistöhallitusta. Maaliskuussa [[1930]] Hindenburg nimitti [[Heinrich Brüning]]in valtakunnankansleriksi. Tämä joutui tiukan uudistuspakettinsa ajamiseksi soveltamaan poikkeussäädöksiä ja jopa hajottamaan parlamentin.
NSDAP oli kesäkuun 1932 vaalien suurin voittaja. Se sai 38 % äänistä ja nousi valtiopäivien suurimmaksi puolueeksi. Kommunistit olivat 15 %:n osuudellaan kolmanneksi suurin. Ei-demokraattiset puolueet oikealla ja vasemmalla pitivät nyt hallussaan parlamentin enemmistöä. NSDAP:n suosio oli erityisen suuri nuorisossa, jonka tulevaisuudennäkymät olivat synkät, alemmassa keskiluokassa, joka oli menettänyt suurimman osan omaisuudestaan vuoden 1923 hyperinflaatiossa, maalaisväestössä sekä työttömissä. Marraskuun 1932 vaaleissa NSDAP:in suosio laski hiukan, mutta se jatkoi suurimpana puolueena.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Saksan_historia”