Ero sivun ”Franz von Papen” versioiden välillä

'''{{Audio|Franz Joseph Hermann Michael Maria von Papen.ogg|Franz Joseph Hermann Michael Maria von Papen}}''' (s. [[29. lokakuuta]] [[1879]] [[Werl]], [[Nordrhein-Westfalen|Westfalen]] - k.– [[2. toukokuuta]] [[1969]], [[Obersasbach]], [[Baden-Württemberg]]) oli [[saksa]]lainen ''Deutsche Zentrumspartei'' -puolueen poliitikko ja diplomaatti sekä Saksan 22. [[valtakunnankansleri]].

Papen oli lähtöisin vauraasta katolisesta perheestä Werlistä, Westfalenista. Hän sai ratsuväenupseerin arvon, minkä jälkeen hänet nimitettiin Saksan sotilasattašeaksi [[Washington D.C.|Washingtoniin]], [[Yhdysvallat|Yhdysvaltoihin]]. Nimitykseen vaikutti ennen kaikkea Franz von Papenin isän läheinen suhde Saksan keisari [[Vilhelm II (Saksa)|Vilhelm II]]:een. Washingtonissa von Papenin toimivalta ulotti myös [[Meksiko]]on. [[Ensimmäinen maailmansota|Ensimmäisen maailmansodan]] sytyttyä von Papenin tehtäväksi tuli varmistaa Meksikon ystävälliset suhteet Saksaan ja samalla tehdä työtä Saksan hyväksi Yhdysvalloissa. Kun kävi ilmi, että von Papen oli toimittanut salaisia tietoja isänmaahansa -– hänen epäillään kertoneen esimerkiksi [[RMS Lusitania|Lusitania]]n lähtöajan ja reitin -– Yhdysvallat karkotti hänet maasta [[1916]].

Saksan sodassa kärsimän tappion jälkeen von Papen erosi armeijan palveluksesta yliluutnanttina keväällä [[1919]]. Hän ei koskaan toipunut Saksan keisarikunnan luhistumisesta, eikä näin ollen halunnut palvella myöskään tasavaltalaisessa armeijassa. Hän asettui samana vuonna asumaan [[Dülmen]]iin, Westfaleniin. Von Papen alkoi kiinnostua politiikasta ja liittyi [[Berliini]]ssä toimineeseen konservatiiviseen Saksalaiseen herrainklubiin. Vuosina [[1921]]-–[[1928]] ja [[1930]]-–[[1932]] hän edusti katolista Keskustapuoluetta (Zentrum) [[Preussi]]n maapäivillä. Puolueessaan hän edusti oikeistolaista, monarkistista siipeä. Niinpä hän ei vuoden [[1925]] presidentinvaaleissa tukenutkaan oman puoleensa [[Wilhelm Marx]]ia, vaan antoi tukensa protestanttiselle, kansalliskonservatiiviselle [[Paul von Hindenburg]]ille. Von Hindenburg ei koskaan unohtanut von Papenin antamaa tukea ja piti tätä tästä lähtien luottomiehenään ja uskottunaan. Zentrum sitä vastoin halusi erottaa von Papenin puolueesta. Von Papenista oli kuitenkin tullut kesällä 1925 puolueen lehden, Germanian, toimituskunnan puheenjohtaja, joten hän pystyi puolustautumaan tehokkaasti julkisuudessa ja saamaan näin monet epäröivät puoluetoverit puolelleen.

Koko hallitusaikanaan Franz von Papen ei siis onnistunut saamaan tuekseen toimivaa enemmistöä valtiopäivillä. Hän joutui hallitsemaan valtakunnanpresidentin antamien hätätilaasetustenhätätila-asetusten turvin, ollen näin täysin riippuvainen presidentin mielisuosiosta. Hänen hallituksensa sai kuitenkin aikaan laman kurjistaman talouden jonkinasteisen elpymisen ja työttömyyden kääntymisen laskuun. Von Papen aloitti työllistämisohjelman, mutta laajempia suunnitelmia, ennen kaikkea moottoriteiden rakentamista, ei voitu toteuttaa, koska ne olivat [[Versaillesin rauhansopimus|Versaillesin rauhansopimuksen]] vastaisia. Von Papenin hallituksen talousuudistukset antoivat kuitenkin hyvän pohjan Hitlerin hallitukselle.