Ero sivun ”Henry Wadsworth Longfellow” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Täsmennyksiä
Rivi 1:
[[Kuva:HenryWLongFellow1868.jpg|thumb|Henry Wadsworth Longfellow]]
'''Henry Wadsworth Longfellow''' ([[27. helmikuuta]] [[1807]] [[Portland]], [[Maine]][[24. maaliskuuta]] [[1882]] [[Cambridge (Massachusetts)]], [[Massachusetts]]) oli yhdysvaltalainen runoilija ja professori.
 
Longfellow syntyi Portlandissa Mainessa. Hänen isänsä oli lakimies ja isoisänsä Yhdysvaltain itsenäisyyssodan kenraali ja kongressin jäsen [[Peleg Wadsworth]]. Hänet laitettiinpantiin vain kolmivuotiaana yksityiseen dame schooliin ja kuusivuotiaana hän pääsi Portland Academyyn. Oppilaana hän oli innokas ja oppi sujuvaasujuvasti [[latina]]a. Ensimmäisen runonsa hän julkaisi lehdessä vuonna 1820. Longfellow oli akatemiassa aina nelitoistavuotiaaksi, mutta vietti kesänsä isoisän maatilalla Hiramin lähellä.
 
Syksyllä 1822, ollessaan viisitoistavuotiasviisitoistavuotiaana hän menilähti Bowdoin Collegeen, jonka perustajia hänen isoisänsä oli ollut. Longfellow opiskeli kirjallisuutta ja julkaisi säännöllisesti runoja. Hän ystävystyi myös [[Nathaniel Hawthorne]]n kanssa. Valmistuttuaan 1825 hänelle tarjottiin professorin paikkaa yliopistossaan. Keväällä 1826 hän lähti kuitenkin kiertomatkalle Eurooppaan. Se kesti kolmisen vuotta ja kierrettyään Ranskan, Espanjan, Italian, Saksan, Ranskan ja Englannin kautta hän palasi Yhdysvaltoihin 1829.
 
Yliopistossa hän kirjoitti oppikirjat ranskastaranskan, italiastaitalian ja espanjastaespanjan kielen oppikirjat sekä matkakertomuksen ''Outre-Mer: A Pilgrimage Beyond the Sea''. Longfellow meni myös naimisiin Mary Storer Potterin kanssa 1831. Hänelle tarjottiin paikkaa [[Harvardin yliopisto|Harvard Collegesta]], ja Longfellow matkusti jälleen ulkomaille vuodeksi. Mary sai tällä välin keskenmenon ja kuoli marraskuussa 1835 ennen LongfellowinLongfellow'n paluuta.
 
Myöhemmin Longfellow alkoi kosiskella teollisuusmies [[Nathan Appleton]]in tytärtä Frances "Fanny" Appletonia. Frances ei ollut aluksi kiinnostunut, mutta seitsemän vuoden jälkeen Longfellow sai häneltä 1843 kirjeen, jossa hän suostui avioon. Häät järjestettiin pian ja pariskunta sai kuusi lasta.
Rivi 13:
 
Longfellow jätti yliopiston 1854 omistautuakseen kokonaan kirjailijanuralle.
Hän siirtyi eeppisen runouteen teoksellaan ''HiawathanLaulu lauluHiawathasta'' (The Song of Hiawatha, 1855), joka kertoo [[Ojibwayt|ojibway-kansan]] kohtaloista. Longfellow kuvasi teosta "intiaanien [[edda]]ksi" ja se on kirjoitettu samaan metriikkaanrunomittaan kuin [[Kalevala]]. Longfellow ei ikinä tunnustanut Kalevala-yhteyttä, ja se jäi tutkijoiden kiistelyn kohteeksi 1960-luvulle asti. EräsTodennäköisesti merkittäväLongfellow runosai onvaikutteita ''TheKalevalan Children'ssaksannoksesta. Hour'', joka on usein mainittu suosituimmaksi yhdysvaltalaiseksi runoksi.
 
Tunnettuihin runoihin kuuluu ''The Children's Hour'', joka on usein mainittu suosituimmaksi yhdysvaltalaiseksi runoksi.
Kuumana päivänä heinäkuussa 1861 Fanny sai kuolettavia palovammoja ja häntä pelastanut Longfellow paloi myös niin pahasti, ettei päässyt osallistumaan hautajaisiin. Longfellow järkyttyi tapahtuneesta ja turvautui [[laudanumi]]in ja eetteriin.
 
Kuumana päivänä heinäkuussa 1861 Fanny sai kuolettavia palovammoja, kun hänen vaattensa syttyivät tuleen, ja häntä pelastanut Longfellow paloi myös niin pahasti, ettei päässyt osallistumaan hautajaisiin. Longfellow järkyttyi tapahtuneesta ja turvautui [[laudanumi]]in ja eetteriin.
Longfellow oli kriitikkojen suosiossa, mutta myöhemmin äänet alkoivat muuttua. Häntä ennen ylistänyt [[Edgar Allan Poe]] syytti häntä plagitarismista, etenkin [[Alfred Tennyson]]in matkimisesta. Myös [[Margaret Fuller]] tuomitsi häneltä puuttuvan voimaa ja mielikuvitusta. Runoilija [[Walt Whitman]] piti Longfellowia eurooppalaisten muotojen matkijana. Sen sijaan Lontoossa, jossa ''London Quarterly Review'' tuomitsi kaiken amerikkalaisrunouden, Longfellowia pidettiin yhtenä "kahdesta tai kolmesta poikkeuksesta."
 
Longfellow oli kriitikkojen suosiossa, mutta myöhemmin äänet alkoivat muuttua. Häntä ennen ylistänyt [[Edgar Allan Poe]] syytti häntä plagitarismistajäljittelystä, etenkin [[Alfred Tennyson]]in matkimisesta. Myös [[Margaret Fuller]] tuomitsiarvioi häneltä puuttuvan voimaavoimallisuutta ja mielikuvitusta. Runoilija [[Walt Whitman]] piti LongfellowiaLongfellow'ta eurooppalaisten muotojen matkijana. Sen sijaan Lontoossa, jossa ''London Quarterly Review'' tuomitsi kaiken amerikkalaisrunouden, LongfellowiaLongfellow'ta pidettiin yhtenä "kahdesta tai kolmesta poikkeuksesta."
Longfellowista tuli kuitenkin aikansa suosituin runoilija. Hänen 70-vuotissyntymäpäiväänsä juhlittiin paraatein ja puhein.
 
LongfellowistaArvosteluista tulihuolimatta kuitenkinLongfellow'sta tuli aikansa suosituin runoilija. Hänen 70-vuotissyntymäpäiväänsä juhlittiin paraatein ja puhein.
Viimeiset vuotensa hän vietti kääntämällä [[Dante Alighieri]]n ''[[Jumalainen näytelmä|Jumalaista näytelmää]]''. Täydellistääkseen käännöksen hän kutsui vuodesta 1864 keskiviikkoisin ystäviään arvioimaan käännöstä. Yleisimmät vieraat olivat [[William Dean Howells]], [[James Russell Lowell]], [[Charles Eliot Norton]].
 
Viimeiset vuotensa hän vietti kääntämällä [[Dante Alighieri]]n ''[[Jumalainen näytelmä|Jumalaista näytelmää]]''. Täydellistääkseen käännöksen hän kutsui vuodesta 1864 keskiviikkoisin ystäviään arvioimaan käännöstä. YleisimmätUseimmin vieraatvieraisilla olivatkävivät [[William Dean Howells]], [[James Russell Lowell]], [[Charles Eliot Norton]].
 
Keväällä 1882 Longfellow sairastui. Hän hoiti ankaria vatsakipujaan oopiumilla ja kuoli [[peritoniitti]]iin 24. maaliskuuta 1882.