Ero sivun ”Ilmatorjuntaohjus” versioiden välillä

'''Ilmatorjuntaohjus''' (eng. anti-air missile tai surface-to-air missile) on sotilaskäytössä oleva [[ohjus]], joka on tarkoitettu ilmassa liikkuvien alusten ([[lentokone]]iden, [[helikopteri|helikoptereiden]]) tuhoamiseen ja torjuntaan. Suurin osa ilmatorjuntaohjuksista on korkealla (10-20 km) lentäviä ylisoonisia ohjuksia.

Ilmatorjuntaohjuksia voidaan laukaista [[laiva|laivoista]], [[lentokone]]ista ja maalla kulkevista [[ajoneuvo]]ista. Ilmatorjuntaohjuksia voidaan torjua [[ohjustentorjuntaohjus|ohjustentorjuntaohjuksilla]] ja [[konetykki]]järjestelmillä (esimerkiksi [[Phalanx CIWS]]) sekä erilaisilla harhamaalijärjestelmillä (esimerkiksi MASS).

Ensimmäiset ilmatorjuntaohjukset suunniteltiin ja tehtiin [[Natsi-Saksa]]ssa. Historian ensimmäinen ilmatorjuntaohjus oli saksalainen [[Wasserfall]], jota testattiin ensimmäisen kerran [[maaliskuu]]ssamaaliskuussa 1943. Ensimmäinen ilmasta ilmaan laukaistava ohjus (ilmataisteluohjus) oli myös saksalainen, [[RK344]]. [[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] jälkeen ilmatorjuntaohjuksia alkoivat valmistaa [[Neuvostoliitto]], [[Iso-Britannia]] ja [[Yhdysvallat]]. Myöhemmin, [[1960-luku|1960-]], [[1970-luku|1970-]] ja [[1980-luku|1980-]]luvuilla ilmatorjuntaohjukset alkoivat syrjäyttää ilmatorjuntatykistöä entistä enemmän. Nykyään ilmatorjuntaohjuksia on lähes jokaisen maan puolustusvoimissa.

===Erittäin lyhyen kantaman Lähi-ilmatorjuntaohjukset===

Erittäin lyhyen kantaman ilmantorjuntaohjukset ovat useimmiten olkapäältä lauksistavialaukaistavia noin 1-21–2 m pitkiä ohjuksia, joiden kantama on useimmiten pystysuunnassa 4-64–6 km ja vaakasuunnassa 2-42–4 km. Erittäin lyhyen kantaman ilmatorjuntaohjuksia ovat muun muassa [[ranska]]lainen [[Matra Mistral]], [[venäjä|venäläinen]] [[9K38 Igla]] ja [[yhdysvallat|yhdysvaltalainen]] [[FIM-92 Stinger]].

Lyhyen kantaman ilmantorjuntaohjukset ovat lavetilta laukaistavia useimmiten 2-32–3 m pitkiä ohjuksia. Niiden kantama on usein pystysuunnassa 5-85–8 km ja vaakasuunnassa 7-127–12 km. Lyhyen kantaman ilmantorjuntaohjuksissa on usein pidempi vaakaulottuvuus kuin pystyulottuvuus. Hyvä esimerkki lyhyen kantaman ilmantorjuntaohjuksesta on ranskalainen [[Crotale NG]].

Keskipitkän kantaman ilmantorjuntaohjukset ovat lentokoneesta tai lavetilta laukaistavia 2-52–5 m pitkiä ohjuksia. Niiden kantama on pystysuunnassa 7-157–15 km ja vaakasuunnassa 10-3010–30 km. Esimerkkejä keskipitkän kantaman ilmatorjuntaohjuksista on mereltä laukaistava länsieuroopalainenlänsieurooppalainen [[MBDA Aster]] 15, sekä mereltä että maalta laukaistava [[Umkhonto]] ja lentokoneesta laukaistava [[AIM-9 Sidewinder]].

Pitkän kantaman ilmantorjuntaohjukset ovat lähes poikkeuksetta lentokoneesta laukaistavia noin 2-4 m pitkiä ohjuksia. Niiden kantama on vaakatasossa vähintään 40 km ja pystysuunassapystysuunnassa 20 km (laivasta laukaistavissa versioissa). Lentokoneista useimmiten noin 20 km korkeudella laukaistavat ilmasta-ilmaan ohjukset eivät tarvitse suurta pystyulottuvuutta. Esimerkkejä pitkän kantaman ilmatorjuntaohjuksista on laivasta laukaistava länsieurooppalainen [[MBDA Aster]] 30 ja ilmasta laukaistavat yhdysvaltalaiset [[AIM-54 Phoenix]]-, [[AIM-7 Sparrow]]- ja [[AIM-152 AAAM]]- ohjukset.