Ero sivun ”Octavianuksen ja Antoniuksen sota” versioiden välillä

Vuonna 40 eaa. Octavianuksen sotapäällikkö Helenus valtasi takaisin Sardinian Sextus Pompeiukselta, joka oli jäänyt nuolemaan näppejään [[Brundisiumin sopimus|Brundisiumin sopimuksen]] jälkeen. Sextus kiristi puolestaan Italian merisaartoa ja valtasi Korsikan. Hän oli saanut jalansijan myös Africaan ja Galliaan. Roomassa jouduttiin taas kärsimään nälkää ja vuoden 40 eaa. marraskuussa kaupungissa puhkesi uusia levottomuuksia. Triumvirit epäilivät toisiaan, mutta vuoden [[39 eaa.]] keväällä he ja Sextus pääsivät yhteisymmärrykseen ja solmivat Misenumin sopimuksen, jonka mukaan Sextus sai pitää Sardinian, Korsikan ja Sisilian sekä sai näiden lisäksi [[Peloponnesos|Peloponnesoksen]]. Proskriptioita paenneille myönnettiin [[amnestia]].<ref>The Cambridge Ancient History X, s.19-20</ref> Vastineeksi Sextus lupasi turvata viljan merikuljetukset Roomaan.

 

Octavianuksella oli ongelmia muuallakin. Galliassa oli syttynyt kapina, jonka hänen ystävänsä, lahjakas sotapäällikkö, [[Marcus Vipsanius Agrippa]] kukisti vuoden 38 eaa. loppuun mennessä. Roomassa mellakat jatkuivat. Vuoden [[37 eaa.]] keväällä Antonius palasi Italiaan neuvottelemaan Octavianuksen kanssa. Octavianus saapui [[Tarentum]]iin tapaamaan Antoniusta. Loppukesästä miehet pääsivät yhteisymmärrykseen: Antonius lupautui auttamaan Octavianusta Sextusta vastaan. Octavianus saisi laivoja Antoniukselta ja Antonius puolestaan tulisi saamaan sotilaita Octavianukselta käytettäväksi [[Rooman–Parthian sota (55–36 eaa.)|sodassa Parthiaa]] vastaan. Antonius jätti 120 sotalaivaa Octavianukselle, mutta Octavianus ei koskaan lähettänyt hänelle luvattuja legioonia.<ref>The Cambridge Ancient History X, s.24-26</ref>

 

=== Illyrian sota ===

 

Vuoden [[34 eaa.]] keväällä Octavianus päätti hyökätä läheiseen Dalmatiaan. Vuonna [[33 eaa.]] dalmatialaiset antautuivat roomalaisille ja lähettivät rahalahjoja ja vannoivat kuuliaisuutta Roomalle. Lähes 30 muuta heimoa antautui roomalaisille. Todellisuudessa Octavianuksen valtaama alue ei ollut kovin suuri, mutta sen propaganda arvo oli tärkeä.<ref>The Cambridge Ancient History X, s.172-173</ref>

 

[[Kuva:Lawrence Alma-Tadema- Anthony and Cleopatra.JPG|right|thumb|250px|Antonius ja Kleopatra ''([[Lawrence Alma-Tadema]]n maalaus vuodelta 1885)'']]

 

Vuonna 34 eaa. Antonius soti [[Armenia]]ssa. Armenian kuningaskunnan kukistaminen oli kuitenkin laiha lohtu Antoniukselle Parthiaa vastaan kärsityn häpeällisen tappion jälkeen. Palatessaan [[Aleksandria]]an hän juhli voittoaan ylellisellä seremonialla, joka muistutti paljon roomalaista triumfia. Octavianus käytti tätäkin propagandassaan Antoniusta vastaan. Antonius nimitti poikansa [[Aleksanteri Helios|Aleksanteri Helioksen]] Armenian, Meedian ja Parthian - kunhan se vain vallattaisiin - kuninkaaksi. Aleksanterin kaksoissisko [[Kleopatra Selene]] nimitettiin [[Kyrene]]n hallitsijaksi. Vasta kaksivuotias [[Ptolemaios Philadelphus]] nimitettiin Foinikian, Syyrian ja Kilikian hallitsijaksi. Octavianus käytti myös siskonsa kohtaloa hyväkseen propagandassaan. Antoniuksen ja Kleopatran suhteesta kierteli kaikenlaisia tarinoita. Antonius vastasi tietysti samalla mitalla, mutta oli selvästi joutunut puolustuskannalle propagandasodassa Octavianusta vastaan. Propaganda oli suunnattu etupäässä Italian asukkaisiin ja erityisesti veteraaneihin. <ref>The Cambridge Ancient History X, s.38-41</ref>

{{pääartikkeli|[[Octavianuksen sota Antoniusta vastaan]]}}

[[Kuva:Schlacht bei Actium.png|260px|right|thumb|Aktionin taistelu käytiin vuonna [[30 eaa.]]]]

 

Vuonna [[30 eaa.]] Octavianus hyökkäsi Egyptiin, mutta Antoniuksen joukot torjuivat hänet, kun hän eteni Aleksandriaa kohti. Antonius teki kuitenkin itsemurhan, kun hänelle kerrottiin valhe, että Kleopatra olisi tehnyt itsemurhan. Kun Kleopatralle selvisi, ettei hän pystynyt manipuloimaan Octavianusta ja edessä olisi varma julkinen nöyryytys Roomassa Octavianuksen triumfissa, hänkin päätti tehdä itsemurhan.