Ero sivun ”Ruotsin kieli” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→ |
|||
Rivi 41:
1100-luvun vaihteesta ja eteenpäin Tanskan murre alkoi eriytyä Ruotsin murteesta. Kehityksen tulokset levisivät rajoitetusti Tanskasta ja syntyi useita murrerajoja lähtien [[Själlanti|Själlannista]] [[Norrlanti|Norrlantiin]], [[Österbotten]]iin ja [[Kaakkois-Suomi|Kaakkois-Suomeen]].
Varhainen muutos, joka erotti riimutanskan muista itämuinaisnorjan murteista, oli [[diftongi]]n æi muutos é:ksi, kuten sanassa stæinn
== Vanha ruotsi ==
Rivi 49:
Varhaisessa keskiaikaisessa ruotsissa oli monimutkaisempi sijarakenne, eikä kieliopillinen suku ollut vielä hävinnyt. Substantiivit, adjektiivit, pronomit ja osa numeraaleista sai nykyisten nominatiivin ja genetiivin lisäksi datiivin ja akkusatiivimuodon. Kieliopillinen suku muistutti nykysaksan vastaavaa, siinä oli maskuliini, feminiini ja neutri. Suurin osa maskuliinisista ja feminiineistä yhdistyi myöhemmin yhdeksi ryhmäksi. Verbeillä oli subjunktiivi ja imperatiivi, ja niitä taivutettiin persoonissa. 1500-luvulle mennessä sijat ja suku olivat puhutussa kielessä ja maallisessa kirjallisuudessa supistuneet nykyruotsin kahteen sijaan ja kahteen sukuun. Vanhat taivutukset säilyivät korkealentoisessa proosassa 1700-luvulla ja joissain murteissa 1800-luvulle.
Kirjoituksessa siirryttiin kirjoittamaan ae
== Uusi ruotsi ==
| |||