Ero sivun ”Maastopuku” versioiden välillä

'''Maastopuku''' on sotilaiden käyttämä asukokonaisuus, joka pyrkii sulauttamaan kantajansa ympäristöön. Näin sotilaidenmaastopukua käyttävän henkilön visuaalinen havainnointi vaikeutuu. Maastopukuja valmistetaan useita erilaisia, mm. eri armeijoiden toimesta ja erilaisia ympäristöjä varten (metsä, aavikko, asutuskeskukset).

Muut armeijat pitäytyivät kirkkaammissa väreissä. Ensimmäisen maailmansodan alussa ranskalaiset kärsivät raskaita tappioita, sillä heidän joukkojensa housut olivat helposti maastossa näkyvät, väritykseltään punaiset (''garance''). Asia korjattiin vuonna [[1915]], osittain tappioiden vuoksi osittain siksi, että punainen väriaine oli valmistettu Saksassa. Ranskan armeija otti pian värikseen horisontinsinisen takin. [[Belgia]]n armeija alkoi käyttää khakiväriä vuonna 1915. Ranskalaiset perustivat myös vuonna 1915 naamiointiosasto ''Section de Camouflagen''. Osaston asiantuntijat olivat enimmäkseen maalareita, kuvanveistäjiä, teatterin lavastajia ja muita alalle hyvin soveltuvia. Vuoden 1915 puolivälissä ranskalaisella naamiontiosastolla oli neljä pajaa: yksi [[Pariisi]]ssa ja kolme lähistöllä, lähinnä tuottamassa naamioverkkoja ja maalattuja kankaita. Verkkojen rakenne muuttui nopeasti langoista ja kudelmista raffianiinin, juuttikankaan ja kookosvärin käyttöön. Luonnonmukaisten materialien käyttö oli aina suositeltavaa.

Teknologian kankeus ei mahdollistanut maastopukujen massatuotantoa toisessa maailmansodassakaan. Jokainen kuvioitu puku oli käsin maalattu, ja ensisijaisesti pukuja saivat tarkka-ampujat, tiedustelijat ja muut havaitsemiselle alttiit yksiköt. Enin tarmo pantiin kuitenkin suurempien kalustoyksiköiden ja rakenteiden kätkemiseen. Vuoden 1915 puolivälissä ranskalaisella naamiontiosastolla oli neljä pajaa: yksi [[Pariisi]]ssa ja kolme lähistöllä, lähinnä tuottamassa naamioverkkoja ja maalattuja kankaita. Verkkojen rakenne muuttui nopeasti langoista ja kudelmista raffianiinin, juuttikankaan ja kookosvärin käyttöön. Luonnonmukaisten materialien käyttö oli aina suositeltavaa. Toisessa maailmansodassa maastopukuja käyttivät sodan alussa saksalaiset laskuvarjojääkärit ja SS-osastot.