Ero sivun ”Edwyn Alexander-Sinclair” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ism (keskustelu | muokkaukset) kuva |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
{{Viitteetön}}
'''Sir Edwyn Alexander-Sinclair''' ([[1865]]- [[1945]]) oli brittiläinen [[kontra-amiraali]], joka johti 1918 lopussa Baltiaan laivasto-osaston tukemaan virolaisten ja latvialaisten taistelua [[Neuvosto-Venäjä]]ä vastaan.
[[Tiedosto:HMS Cardiff.jpg|thumb|HMS Cardiff]]
Osastoon kuuluivat lippulaivana risteilijä [[HMS Cardiff (D58)|''HMS Cardiff'']], C-luokan risteilijöistä muodostetun 6. kevytristeilijälaivueen [[HMS Cassandra (1916)|''HMS Cassandra'']], [[HMS Caradoc (D60)|''HMS Caradoc'']], [[HMS Ceres (D59)|''HMS Ceres'']] ja [[HMS Calypso (D61)|''HMS Calypso'']], kukin uppoumaltaan 4 100 tn. Laivueen suojana oli 13. laivueen yhdeksän V- ja W-luokan hävittäjää sekä seitsemän muuta laivaa 3. raivaajalaivueesta.
Kööpenhaminassa risteilijät ja hävittäjät tankattiin säiliölaivoista, mutta Tow-luokan raivaajille ei ollut hiiltä hiililaiva ''Tregarthin'' ajettua miinaan jääden matkalle. Myös sen tilalle käsketty hiilaiva ajoi Pohjanmerellä miinaan upoten. Vasta tammikuussa 1919 saatiin kolmas hiililaiva perille Kööpenhaminaan.
Laivasto-oasto eteni Baltiaan ilman raivaajia miinakarttojen varassa ''HMS Cardiffin'' johdolla. [[5. joulukuuta]] [[1918]] risteilijä ''HMS Cassandra'' ajoi saksalaiseen merimiinaan Saarenmaan lähellä. Konehuoneen alla räjähtänyt miina mursi rungon kahdesta kohtaa. Hävittäjät ''[[HMS Vendetta]]'' ja ''[[HMS Westminster]]'' pelastivat 440 merisotilasta. Laivaväestä kuoli noin 10. Risteilijä
Muu osa laivoista saapui Tallinnaan [[12. joulukuuta]] [[1918]]. Tallinnassa vallitsi elintarvike ja hiilipula. Neuvosto-Venäjän 7. armeija oli vallannut marraskuun loppuun mennessä [[Narva]]n, [[Valga]]n ja Tarton, jolloin Tallinna oli uhattuna. Alexander-Sinclair ylitti valtuutensa ja ryhtyi tukemaan virolaisia joukkoja hyökkäystoimin. ''HMS Cardiff'', ''HMS Caradoc'' sekä viisi hävittäjää siirrettiin Narvan edustalle ja niiden tykkitulella tuhottiin joen ylittävä silta.
Brittiläinen laivasto-osasto eristi Neuvosto-Venäjä Itämerenlaivaston [[Kronstadt]]iin ja toimitti 5 000 kivääriä virolaisille Tallinnan puolustamiseksi. Laivasto-osasti lisäksi takavarikoi kaksi venäläistä miinanlaskijaa, Spartakin ja Avtroilin Tallinnan edustalla ja lahjoitti ne virolaisille [[Viron laivasto]]n perustaksi. Samalla osasto vangitsi neuvostovenäläisen laivastosihteerin, joka johti Neuvosto-Venäjän Itämeren laivastoa perunasäkkien alta toisesta takavarikoitavista aluksista.
[[30. tammikuuta]] [[1919]] Viron maaneuvoston jäsenet sosiaalivallankumouksellisia lukuun ottamatta jättivät Alexander-Sinclairille muistion, missä he pyysivät brittihallitusta miehittämään Viro ja ottamaan se sotilaalliseen suojelukseensa. Tilanne oli kuitenkin jo sen verran rauhoittunut, että Alexander-Sinclair siirsi osan aluksista [[Liepaja]]an, mm. ''HMS Cardiffin'' ja
Alexander-Sinclairin ja hänen seuraajansa [[Walter Cowan]]in aikana itämerellä toimi kahdeksan moottoritorpedovenettä, jotka upottivat Kronstadtissa kaksi taisteluristeiljää ja huoltolaivan.
| |||