Ero sivun ”Särö (kitara)” versioiden välillä

Käytännössä tällä vahvistetaan vahvistimelle menevää signaalia, minkä seurauksena vahvistin yliohjautuu ja [[ääni]] säröytyy. Putkivahvistin approksimoi signaalia ja yliohjaus ''kompressoi'' (painaa kasaan) amplitudihuiput niin, että tuloksena on pyöreäkulmainen [[kanttiaalto]] Tämän tyylinen särö on mieto, lämmin ja pehmeä ja sitä käytetään paljon esimerkiksi [[blues|blues-]], [[country-musiikki|country-]] ja kevyemmässä [[rock|rock-]]musiikissa. Putkivahvistimen yliohjaamisella on mahdollista saada myös ujeltava, itkua, muistuttava ääni. Putkivahvistimen yliohjaamisessa äänisignaalin [[Fourier-sarja]]n mukaiset ''parittomatparilliset'' monikerrat korostuvat, ja tuloksena on miellyttävä särö.

Fuzz-tyylisissä säröissä, joista käytetään myös '''distortion'''-nimeä, signaalia särötetään itsessään, jolloin saadaan aikaan moottorisahan ääntä muistuttava karkea ääni. Tällä tavalla signaalista, eli tässä tapauksessa äänestä, voidaan tehdä periaatteessa kuinka säröinen tahansa. Tämän tyylisiä erittäin voimakkaita säröjä käytetään paljon raskaammassa musiikissa kuten [[metallimusiikki|heavy metalissa]], [[punk]]issa ja [[hard rock]]issa. Fuzzin kaltainen särö syntyy luonnostaan transistorivahvistimen yliohjaamisessa; transistorivahvistin korostaa Fourier-sarjan ''parillisiaparittomia'' monikertoja, jolloin ääni muistuttaa moottorisahaa. Transistorivahvistin approksimoinnin sijaan seuraa signaalia, ja kompressoinnin sijaan ''limitoi'' sitä - se leikkaa amplitudihuiput kokonaan pois, ja tuloksena on teräväkulmainen [[kanttiaalto]].