Ero sivun ”Painovapaus” versioiden välillä

Suppeassa merkityksessään painovapaus ei tarkoita, että mitä tahansa materiaalia saisi julkaista. Esimerkiksi [[tekijänoikeus|tekijänoikeuden]] suojaamaa materiaalia ei saa julkaista ilman materiaalin tekijänoikeuksien haltijan lupaa,. jaPainovapautta [[kansanryhmä]]ärajoittavat vastaanmyös samat rikoslain säännökset kuin [[kiihotussananvapaus|kiihottavaasananvapauttakin]], materiaaliasillä eirangaistavia saatekoja julkaistaovat ollenkaan.esimerkiksi Painovapautta[[kunnianloukkaus|kunnian]] rajoittavatja myös[[yksityisyyden yleensäsuoja|yksityisyyden vastaavatsuojan]] seikatloukkaukset samoin kuin sananvapauttakin,[[kiihotus esimerkiksikansanryhmää koskien herjausta, solvaamista ja yksityisyyden suojaavastaan]]. Painotuotteiden [[julkaisu|julkaisemisessa]] ja levittämisessä on noudatettava julkaisumaan [[laki|laissa]] säädettyjä määräyksiä ja jos niitä rikotaan tai jos painotuote on sisällöltään [[rikos|rikollinen]],

Tekstien ennakkotarkastus (ja sen myötä niiden muuttaminen tai kieltäminen) oli jossain määrin käytössä lähes kaikkialla, etenkin vallankumouksellisten irtokirjasinten keksimisen (1453) jälkeen. Eurooppa oli pitkään jakautunut moniin pieniin valtioihin, minkä vuoksi täällä kansalaiset saattoivat kilpailuttaa valtioita ja pienempiä vasallikuntia muuttamalla maasta toiseen laajemman vapauden perässä. Tämän ansiosta lähes aina löytyi maita tai kreivikuntia, joissa muun muassa uskon- ja ilmaisunvapaus olivat laajempia ja valtion kontrolli kevyempää. Muun muassa [[Hollanti]] ja [[Englanti]] olivat usein edelläkävijöitä, joskus esimerkiksi eräät Saksan[[Saksa]]n ruhtinaskunnatkin. Valistusajattelijat usein pakenivat maasta toiseen tarpeen vaatiessa.

Vuosina 1809-1917 Suomi oli Venäjän vallan alla. Vuoteen 1905 asti (tosinlukuun ottamatta aikaa 1865-71867m jolloin ennakkosensuuri oli lakkautettu) paikalliset painoasiamiehet tarkastivat painotuotteet, mutta julkaisija saattoi valittaa painoasiain ylihallitukselle. Ylihallitus tai [[kenraalikuvernööri]] viimesaattoi kädessä varoittivaroittaa tai lakkauttilakkauttaakin lehtiä,. Niinpä muun muassa [[nuorsuomalaiset|nuorsuomalaisten]] pää-äänenkannattajaäänenkannattajan, [[Päivälehti|Päivälehden]] julkaiseminen kiellettiin moneenuseita kertaankertoja [[ensimmäinen sortokausi|ensimmäisen sortokauden]] (1899-1905) aikana; viimeisen lakkautuksen jälkeen sesen muuttitilalle nimensäperustettiin [[Helsingin Sanomat|Helsingin Sanomiksi]]. [[Kirjakauppa|Kirjakaupat]], kirjastot[[kirjasto]]t ja muu vastaava toiminta olivat myös luvanvaraisia.

Venäjällä Japanille[[Japani]]lle hävityn [[Venäjän-Japanin sota|sodan]] jälkeen voimistunut tyytymättömyys levisi Suomeenkin loppusyksystä 1905 muun muassa mielenosoituksina, kokoontumisina ja [[vuoden 1905 suurlakko|suurlakkona]]na etenkin oppositiossa olleiden [[perustuslailliset|perustuslaillisten]], aktivistien ja työväestön toimesta. Perustuslaillisten henkinen johtaja [[Leo Mechelin]] kirjoitti julistuksen, jonka tsaari sisällytti 4.11.1905 antamaansa [[Marraskuun manifesti]]in suomalaisten lepyttämiseksi. Julistus sisälsi vaatimukset eduskuntauudistuksesta, paino-, lausunto-, yhdistymis- ja kokoontumisvapaudesta sekä ennakkosensuurin välittömästä päättymisestä. Viimeksi mainittu toteutui heti ja muut periaatteessa seuraavana vuonna. Uusi, Mechelinin johtama perustuslaillisista koostunut [[senaatti]] (hallitus) hyväksytti valtiopäivillä [[20. elokuuta]] [[1906]] perustuslain lausunto-, [[kokoontumisvapaus|kokoontumis-]] ja [[yhdistymisvapaus|yhdistymisvapaudesta]]. Siinä säädettiin muun muassa, että Suomen kansalaisilla on sanan vapaus sekä oikeus kirjoituksen ja kuvallisen esityksen painosta julkaisemiseen kenenkään siitä ennakolta estämättä. Tosin myöhempiä, yksityiskohtaisempia lakeja Mechelinin hallitus ei enää saanut hyväksytetyiksi, minkä vuoksi viranomaisille jäi poliittista pelivaraa, ja perustuslaillisten vaalitappion jälkeen [[toinen sortokausi|toisena sortokautena]] 1908-17 käytännön rajoitukset kovenivat jonkin verran.