Ero sivun ”Peronismi” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 21:
*Nationalismin ja sosiaalidemokratian yhdistäminen. Peronismin tarkoituksena on rakentaa hyvinvoiva kansakunta, joka on vapaa ulkomaisesta omistuksesta ja vaikuttettaista. Tästä syystä Perón toteuttikin Argentiinassa ulkomaisten pankkien ja yritysten [[kansallistaminen|kansallistamisia]].
 
Peronismin vastustajat ovat korostaneet sitä, että aatteella on yhteistä [[fasismi]]in kanssa, koska se kannattaa korporatismia, vahvaa hallintoa ja kansallismielisyyttä. Kuitenkaan peronismi ei ole fasistinen aate, vaikka se omaksuikin piirteitä [[1930-luku|1930]]-[[1940-luku]]jen vaihtoehtohallinnoista, kuten [[Italia]]sta, [[kansallissosialistinen Saksa|Saksasta]], [[Espanja]]sta ja [[Unkari]]sta. Erityisesti Italian [[pääministeri]], ''Il Duce'' [[Benito Mussolini]] teki vaikutuksen Peróniin vuonna [[1938]] ja hän solmi tämän kanssa läheiset suhteet. Erityisesti Perón arvosti Mussolinin sisäpolitiikkaa. Näistä maista, erityisesti Italiasta, hän omaksui ajatuksensa korporatismista. Myöhemmin Espanjalla oli oma merkittävä vaikutuksensa peronismin kehittymiseen, koska Perón vietti 18 vuotta maanpaossa generalissimo [[Francisco Franco]]n johtamassa falangistisessa ja francolaisessa Espanjassa sen jälkeen, kun hänet oli syrjäytetty sotilasvallankaappauksessa nimeltä "Vapauttava vallankumous" (''Revolucíon Libertadora'') vuonna [[1955]]. Itse Francoon Perón kuitenkin suhtautui kaksijakoisesti.
 
Sen sijaan Saksaan Perónilla ei ollut kovinkaan läheiset välit. Kansallissosialismi jäi ideologiana etäiseksi Perónille ja hänen aatteelleen. Vuonna [[1938]] kylläkin kiellettiin argentiinalaisia diplomaatteja myöntämästä viisumeita Euroopasta paenneille juutalaisille, mutta tämä tapahtui Perónin edeltäjän presidentti [[Roberto María Ortiz]]in (1938-[[1942]]) aikana ja tämä kielto jatkui Argentiinan työvoimapolitiikassa koko [[toinen maailmansota|II maailmansodan]] ajan. Ehkä merkittävin peronistisen Argentiinan Saksaa ja kansallissosialismia kohtaan tunnetun sympatian osoitukseksi tulkittu teko oli sodan jälkeen maanpakoon lähteneiden saksalaisten upseerien ja kansallissosialistien vastaanottaminen. Maanpakolaiset, joiden joukossa oli myös sotarikollisiksi luokiteltuja, saivat hyvän turvapaikan ArgentiinanArgentiinaan jo ennen sotaa syntyneestä vireästä saksalaisyhteisöstä. Tunnetuin Argentiinassa pakolaisena ollut lienee [[Obersturmbannführer]] [[Adolf Eichmann]], jonka [[Mossad]] kaappasi pääkaupunki [[Buenos Aires]]ista vuonna [[1962]].
 
[[Luokka:Poliittinen ideologia]]