Ero sivun ”Sortovuodet” versioiden välillä

15. kesäkuu 1900 annettiin määräys, että Suomen postimerkit jäävät pois käytöstä ja venäläismalliset postimerkit tulevat niiden tilalle kotimaisessa postiliikenteessä 14. tammikuu1901tammikuuta 1901 lähtien. Ulkomaille lähtevä posti on varustettava venäläisillä merkeillä.<ref>Juva, 9, s. 62</ref> Seuraavaksi myönnettiin venäjän alamaisille oikeus harjoittaa kulkukauppaa Suomessa.<ref>Th. Homen, Passiivinen vastarintamme, s. 95</ref>

Bobrikoville annettiin hänen omasta pyynnöstään, diktaattorin valtuudet 29. maaliskuumaaliskuuta 1903 Suomen rauhoittamiseksi.<ref>Maa kansa valtakunta II, s. 31</ref><ref>Jaakkola, Jalmari, Suomen historian ääriviivat, s. 178</ref><ref>Parmanen, Eino I., Taistelujen kirja II, s. 57</ref><ref>Korhonen, Suomen historian käsikirja II, s. 338</ref><ref> Paasikiven muistelmia sortovuosilta I, s. 137</ref> Diktaattorin valtuuksilla hän pystyi karkottamaan ja pidättämään kenet tahtoi, sekä sai laillisen oikeuden puuttua useimpiin maan asioihin. <ref>Juva, 9, s. 162-163</ref>

Tammikuussa 1903 erotettiin viroistaan, ne kuvernöörit jotka eivät suostuneet sokeasti tottelemaan Suomen kenraalikuvernöörin Bobrikovin määräyksiä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Gripenberg, Lennart | Nimike= Murrosajoilta | Julkaisija= WSOY | Vuosi=1913 | Sivu 57 | Tunniste=}}</ref> Helmikuussa erotettiin 16 Turun hovioikeuden jäsentä ja virkamiestä, sekä 3 Vaasan, sen kannan johdosta, jonka he olivat omaksuneet vuoden 14. elokuuelokuuta 1902 annettuun asetukseen nähden. Joka määräsi vastoin voimassa olevaa lakia niin, ettei saa nostaa syytettä virkamiestä vastaan, ilman hänen esimiehensä lupaa.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Rein, Th. | Nimike= Murrosajoilta | Julkaisija= WSOY | Vuosi=1913 | Sivu 57 | Tunniste=}}</ref><ref> Tommila, Päiviö, Venäläinen sortokausi Suomessa, s. 69-71</ref><ref>Juva, 9, s. 154</ref>

1. Elokuutaelokuuta 1891 asetuksen mukaan suomalaisen ministerivaltiosihteerin oli asianomaisten venäläisten ministerien kanssa keskusteltava Venäjän etuja koskevista asioista, ennen kuin asiat oli lopullisesti esitetty keisarille. Vain kenraalikuvernöörillä oli oikeus esitellä Suomen asiat suoraan keisarille. Suomalainen ministerivaltiosihteeri sai ratkaista mitkä asiat olivat yleisvaltakunnallista laatua. Stolypin tahtoi saada Suomen asiain valvonnan Venäjän ministerineuvoston alaisuuteen, perustellen että siten estettäisiin suomalaisella taholla tapahtuvat Venäjän etujen loukkaukset. Venäjän Finanssiministeri Kokovtsov oli eri mieltä asiasta.<ref> Paasikiven muistelmia sortovuosilta I, s. 131</ref><ref>Juva, 9, s. 495</ref>