Ero sivun ”Valokuvauksen historia” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ism (keskustelu | muokkaukset) p →Jälkikuvailmiö: w |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
{{korjattava
[[Tiedosto:Camera obscura box.jpg|thumb|[[Camera obscura]]]]
Tämä artikkeli käsittelee '''[[valokuvaus|valokuvauksen]] historiaa'''. Valokuvaus kehittyi 1700-luvun lopulla tehdyistä kokeista ja keksinnöistä, joilla pyrittiin pysyvästi vangitsemaan [[camera obscura]]n tuottama kuva. Hopean tummentumisen valon vaikutuksesta selvitti [[Saksa|saksalainen]] tiedemies Johann Henrik Schulze vuonna 1727. Thomas Wedgwood ja professori Humphrey Davy saivat camera obscuran avulla kuvia hopeanitraattiliuoksessa kostutetulle paperille ja nahalle 1700-luvun lopulla. Kuvat eivät kuitenkaan olleet pysyviä. <ref>Encyclopædia Britannica Eleventh Edition, Volume XXI (1911) Encyclopædia Britannica Inc. New York</ref>. Valokuvauksen alkuna pidetään kuitenkin sitä hetkeä, jolloin [[Ranska|Ranskan valtio]] lahjoitti
==Daguerrotypia==
{{Pääartikkeli|[[Dagerrotypia|daguerrotypia]]}}
[[Tiedosto:Nicéphore Niépce Oldest Photograph 1825.jpg|thumb|250px|Maailman vanhin valokuva. Nicéphore Niépce [[heliografia]]menetelmällä otettu kuva Hevosta taluttavaa miestä esittävästä maalauksesta (1825)]]
[[Louis Daguerre]]n nimiin pantu keksintö oli vain yksi monien valokuvaukseen liittyvien keksintöjen joukossa. Daguerrotypiasta tuli kuitenkin ensimmäisen kaupallisesti hyödynnettävän valokuvausmenetelmä. Nicéphore Niepce onnistui jo vuonna 1826 saamaan aikaiseksi pysyvän valokuvan palaan asfalttia [[heliografia]]menetelmällä. Valotusaika oli 8 tuntia. Daguerrotypia levisi maailmalle uutena miniatyyrimaalaus- ja muotokuvausmenetelmänä. Daguerrotypia oli positiivimenetelmä, mutta täysin erilainen kuin myöhemmät filmiin perustuvat positiivimenetelmät.
Monet taiteilijat ottivat menetelmän käyttöönsä. Nyt pystyttiin tuottamaan kuvia ilman taiteilijan ammattitaitoa. Niinpä uskottiin valokuvauksen lopullisesti korvaavan maalarin. Valokuvaus korvasikin kiertävät miniatyyrimaalarit. Monista miniatyyrimaalareista tuli valokuvaajia. Siinä mielessä ennustus maalaustaiteen kuolemasta toteutui. Kuitenkin monet taiteilijat näkivät valokuvauksessa myös mahdollisuuden luonnosten tekoon. Valokuvaa pidettiin jatkeena camera lucidalle, joka sekin oli taiteilijan luonnosteluväline
==Negatiivi==
Rivi 18 ⟶ 21:
Jälkikuvailmiön myötä syntyi runsaasti erilaisia kokeellisia instrumentteja havainnon toteamiseen. Näistä kehittyi huvitteluvälineitä, jotka lopulta johtivat mm. elokuvan ja [[Stereoskooppi|stereokuvan]] keksimiseen. Selvitettiin mm. se miksi ihminen muodostaa kahdella silmällä yhden kuvan ja todettiin, kuinka kaksisilmäinen stereonäkö vaikuttaa etäisyyksien havainnoinnissa. Ensimmäiset stereokuvat kuvattiin jo vuonna 1839 daguerrotypia-menetelmällä. Stereokuvat vaativat katselulaitteen. Katselulaitteen puute ja kuvien kopioimisen vaikeus hidasti stereokuvauksen yleistymistä. <ref>Encyclopædia Britannica Eleventh Edition, Volume XXI (1911). Encyclopædia Britannica Inc. New York </ref>. Stereokuvan synty saatettiin osoittaa kahdella rinnakkaisella kameralla ja tarkastelemalla näin syntynyttä kuvaparia rinnakkain. Stereovaikutelma on kuitenkin puutteellinen. Vaikka kuvaan syntyy etäisyysvaikutelma kuvan kohteet vaikuttavat siluettimaisilta – kuin paperista leikatuita.
Stereokuvaus ei yleistynyt kuluttajien keskuudessa. Valokuvasta tuli helpommin kuluttajille sopiva massatuote yksinkertaisemman, maalaustaiteesta tutun perinteisen kuvamuotonsa takia.
==Valokuvauksen digitalisoituminen==
Valokuvauksen alkuvuosina valokuvaajat valmistivat itse valokuvamateriaalinsa. Kuvan tallentaminen valonherkälle materiaalille vaatii valon määrän säännöstelemistä. Hurter ja Driffield selvittivät kuinka hopean määrä mustavalkoisen valokuvan valonherkässä emulsiossa vaikuttaa valonherkkyyteen. Vuonna 1890 saatiin valmiiksi kaava sensitometriasta jonka avulla voitiin matemaattisesti laskea sopiva valotus suhteessa valotusaikaan, objektiivin aukkoon ja kehitysprosessiin. Näin valokuvauksesta tuli matematiikkaa, tiedettä ja teollisuutta (Hurter Memorial Lecture 2006). Camera obscuraa piti parantaa valokuvausta varten säädettävällä suljinkoneistolla ja objektiivin aukko järjestelmällä. Ennen kuin valokuvauksesta saattoi tulla teollisuutta, piti keksintö standardoida.
Muutama vuosi aiemmin Babage oli valmistanut "analyyttisen koneen", joka sisälsi nykyaikaisen tietokoneen perusperiaatteet. Kone käytti reikäkortteja datan prosessointiin "myllyssä" ja tulokset saatiin painettuina. Reikäkorttien käyttö lainattiin kutomakoneesta. "Analyyttinen kone kutoi algebraa aivan kuin kutomakoneella kudottiin kukkia ja lehtiä" totesi koneen ohjelmoija. Kone siis tuotti kuvia ennen kuin alkoi murskata numeroita. Keksintöä ei saatu valmiiksi ja varsinaisen tietokoneen keksiminen siirtyi sadalla vuodella eteenpäin. Kuitenkin uuden median perusteet olivat tuolloin jo olemassa , vaikkei niitä osattu vielä yhdistää toisiinsa <ref>Manovich, Lev (2000) The Language of New Media. MIT</ref>
Digitaalisen valokuvan syntyyn liittyi myös maalaustaiteen ja arkkitehtuurin aikaisemmat keksinnöt. [[Albertin ikkuna]] on toiminut maalauksen ja piirustuksen apuvälineenä piirrettäessä camera obscuran avulla. Filmille kuvattaessa valokuvaus ei kartesiolaista matriisia tarvinnut, mutta myöhemmin siitä tuli digitaalisen valokuvauksen ja kolmiulotteisen kuvantamisen olennainen osa. [[Digitaalinen valokuva
==Lähteet==
Lähteenä on käytetty GFDL-lisenssillä julkaistua sivustoa [http://digikuva.on.googlepages.com/1.3.4valokuvaus http://digikuva.on.googlepages.com/1.3.4valokuvaus]
===Viitteet===
{{viitteet}}
==Aiheesta muualla==
* [http://www.kodak.com/global/en/corp/historyOf...17/2687/2691 Broadening the Impact of Pictures]
[[Luokka:
[[ca:Història de la fotografia]]
|