Wikipedia

Ero sivun ”Polttouhrit” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Stefanka (keskustelu | muokkaukset)
1 659 muokkausta
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 23:
Tohtori Josef Weiss karkotetaan Puolaan ja saksalainen natsilääkäri ottaa korvauksetta haltuunsa perheen kodin ja Josefin hienosti varustetun vastaanoton.
 
Berta, Anna ja Rudi muuttavat InganInga luo. Ingan vanhemmat raivoavat mutta tytär on järkkymätön: {{sitaatti|''He ovat minun sukulaisiani''!}}
 
Keskitysleirin vartija Müllerille -— Helmsien vanhalle perheystävälle, jonka Ingan äiti olisi halunnut vävykseen Karlin sijaan -— esitetään pyyntö, ettei hän puhuisi asiasta kenellekään, mihin tämä vastaa:
{{sitaatti|''Teidän juutalaissukulaisistanneko? Enhän toki!''}}
 
Eräänä iltana kolme saksalaista poliisia raiskaa Annan, eikä tyttö toivu siitä koskaan. Hän päätyy Hadamariin ja lopulta [[Aktion T4]] -ohjelman yhdeksi uhriksi. Rudi pakenee kotoa ja aloittaa vaeltelun. Äiti Berta lähetetään miehensä luo Varsovaan. Weissien upea piano, jota asunnon ja vastaanoton anastanut natsilääkäri ei pitänyt arvossa, päätyy Dorfien huostaan.
 
===Rudi selviää===
Rudi vaeltaa lopulta aina Prahaan asti. Siellä hän tapaa ensimmäisen vaimonsa Helena Slomovan ([[Tovah Feldshuh]]), joka seuraa häntä metsiin. He päätyvät venäläisten hetkellisen vankeuden kautta saksalaisten vangeiksi, mutta onnistuvat pakenemaan ja lopulta sivustakatsojina näkemään [[BabiBabyn Jar]]in joukkomurhia. Helena itkee haluavansa kuolla muiden kanssa, mutta Rudi estää ja vie hänet metsien kätköön, josta juutalainen [[partisaani]]ryhmä löytää heidät. Heidät kelpuutetaan ryhmän jäseniksi.
 
Ryhmään kuuluva [[rabbi]] vihkii heidät keskellä metsää järjestetyssä perinteisessä seremoniassa. Muuan orpo tyttö lahjoittaa Helenalle sisarelleen kuuluneen vihkisormuksen, ja muutkin tarvittavat asusteet ja välineet järjestyvät. Häät ovat rauhan suvanto keskellä sodan kauhuja; tunnelma on jo hilpeä nuorenparin ja hääseurueen tanssiessa [[hora]]-tanssia '''[[Hava nagilahnagila]]''' -sävelmän tahdissa, kun yhtäkkiä vartiossa ollut poika tulee huutamaan natsien olevan lähellä. Juhla loppuu heti ja seurue katoaa metsiin.
 
Rudin ja Helenan rakkaus joutuu kylläkin koetukselle, kun Rudi haavoittuu hyökkäyksessä saksalaisten varuskuntaan, mutta lopulta he päätyvät sovintoon.
Rivi 49 ⟶ 50:
Berta ja Josef joutuvat samassa leirissä kaasukammioon; he olivat yrittäneet pelastaa keskitysleiriin joutuvia Varsovassa, mutta heidät vangittiin itse. Berta hoivailee loppuun asti järkytyksestä shokkiin mennyttä italianjuutalaista pikkutyttöä Sofia Alatria (Hanna Lessing), joka kohtaa kuolemansa hänen syliinsä kietoutuneena.
 
Josefin veli Moses organisoi osaltaan [[Varsovan gheton kansannousu]]a. Taistelusta tulee kova, ja hän kuolee lopulta antautumisen jälkeen natsien ampumana -— juutalaisten '''''[[Šema Israel|Šema]]'''''-uskontunnustus huulillaan.
 
=== Dorfin kohtalo ===
Rivi 56 ⟶ 57:
Dorf läksyttää murhaajaeverstejä huonosti toteutetusta teloitusajatuksesta:
 
{{sitaatti|''Kiittäkää onneanne kun ette ole tämän tunaroinnin johdosta kersantti!''}}
 
Blobel suuttuu ja päättää kostaa. Himmler ja Heydrich saavat nimettömän ilmiantokirjeen jossa kerrotaan Dorfissa olevan juutalaista verta ja että tämä olisi ollut kommunisti.
Rivi 62 ⟶ 63:
Heydrich torjuu kirjeen, koska tietää että se on hyökkäys nimenomaan häntä itseään kohtaan. Dorfin ura kuitenkin jatkuu suotuisissa merkeissä, kunnes Heydrich salamurhataan. Uusi johtaja, karkea [[Kaltenbrunner]] ([[Hans Meyer]]), halveksii Dorfia ja tuo sen ilmi ivaamalla Heydrichiä:
 
{{sitaatti|''Saatte nähdä että minä olenkin aivan muuta maata kuin se viulua vingutellut puolijuutalainen!''}}
 
Dorf saa kuitenkin mahdollisuutensa: [[Theresienstadt]]in keskitysleiriltä on löytynyt taitavasti piirrettyjä, graafisenjulman totuuden natseista ja heidän hirmutöistään kertovia kuvia. Dorf saa tehtävääkseen selvittää kuka ne on tehnyt: syylliset löytyvät, mutta se ei riitäkään: on löydettävä ja tuhottava kaikki muutkin kuvat.
 
Taiteilijat -— kärjessä Karl Weiss -— eivät anna periksi: he sanovat ettei muita kuvia ole, ja tällä kannalla he pysyvät, vaikka Karl piestään raajarikoksi ja kaksi muuta vanhempaa miestä kuolevat kidutukseen. Dorf ei voi muuta kuin raportoida asian: Kaltenbrunner tulkitsee hänen epäonnistuneen, ja Dorfin nousussa ollut ura nousee pystyyn.
 
Tämä saa tarinassa sivuhenkilönä olleen [[Adolf Eichmann]]in ([[Tom Bell]]) toteamaan:
 
{{sitaatti|Raamatussahan sanotaan: ''"Ja tuli uusi kuningas joka ei tuntenut Joosefia..."'' -Kaltenbrunner on uusi kuninkaamme}}
 
Dorf joutuu toisarvoisiin töihin ja myös välit sedän Kurt Dorfin kanssa katkeavat. Setä oli alkanut suhtautua nuivasti jo [[BabiBabyn Jar]]issa. Siellä oli tehty nuoremman Dorfin osaltaan valvomia teloituksia Kurt Dorfin tullessa paikalle. Hän oli saanut sotamarsalkalta käskyn kartoittaa rotko tienrakennusta varten: nähdessään harmaapäisiä juutalaisvanhuksia vietävän ammuttavaksi hänen kasvonsa synkkenivät - mutta toistaiseksi hän vaikeni koska ei välttämättä halunnut uskoa näkemäänsä.▼
Dorf joutuu toisarvoisiin töihin ja myös välit sedän Kurt Dorfin kanssa katkeavat.
▲Setä oli alkanut suhtautua nuivasti jo [[Babi Jar]]issa. Siellä oli tehty nuoremman Dorfin osaltaan valvomia teloituksia Kurt Dorfin tullessa paikalle. Hän oli saanut sotamarsalkalta käskyn kartoittaa rotko tienrakennusta varten: nähdessään harmaapäisiä juutalaisvanhuksia vietävän ammuttavaksi hänen kasvonsa synkkenivät - mutta toistaiseksi hän vaikeni koska ei välttämättä halunnut uskoa näkemäänsä.
 
Kun he sittemmin kohtasivat Auschwitzissa ja leirialueen tienkorjauksen johtajaksi määrätylle Kurtille valkeni natsien koko pahuus, tilanne muuttui. Erityisesti häntä ärsytti Erikin hurskasteleva kauhistelu siitä, että britit olivat pommittaneet Berliiniä ja jokin pommi oli osunut hänenkin kotiinsa vaurioittaen heidän hienoa pianoaan.
 
Lopullinen kiista syntyy siitä, kun Erik käy hakemassa kaasutettaviksi muutamat juutalaisvangit - muun muassa Josef Weissin - joita Kurt Dorf oli yrittänyt varjella juuri tältä kohtalolta pitämällä heitä tietyöryhmässään. Nuoremman Dorfin asennetta kuvaa hänen vastauksensa:
{{Sitaatti|''Saat tilalle venäläisiä vankeja - vahvaselkäisiä ja tylsämielisiä!''}}
Tällöin Kurt Dorf ravistelee Erikiä rintamuksesta niin että kauluslaatat ovat revetä irti raivoten:
 
{{sitaatti|''Minun pitäisi tappaa sinut, senkin murhaajankirottu paskiainenmurhaaja -— palveluksena velivainajalleni!''}}
 
Vuosien ulkotyö on tehnyt Kurtista rotevan voimanpesän, Erik taas on hukannut kirjoituspöydän takana ja ylellisissä ruokasaleissa vähäisimmätkin ruumiilliset voimansa. Kurt päästää sukulaisensa irti ja käskee tämän kadota näkyvistään. Erik korjaa asunsa ja luikkii matkoihinsa nolattuna.
Rivi 89:
Tekstissä vihjaillaan Kurtin päätyvän lopulta [[Vanhurskaat kansakuntien joukossa]] -listalle; hänestä tulee siis eräänlainen [[Oskar Schindler]]. Tosin hän huomauttaa Rudille kirjoittamansa kirjeen lopussa:
 
{{sitaatti|''En tiedä olenko mikään "vanhurskas kansakuntien joukossa" - mutta toivon että jonain päivänä tapaamme Israelissa''.}}
 
=== Loppuvaiheet ===
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Polttouhrit”