Ero sivun ”Yrjö Kilpinen” versioiden välillä

'''Yrjö Henrik Kilpinen''' ([[4. helmikuuta]] [[1892]] [[Helsinki]] – [[2. maaliskuuta]] [[1959]]) oli [[Suomi|suomalainen]] säveltäjä ja akateemikko. Hän opiskeli syksystä [[1907]] lähtien [[Sibelius-Akatemia|Helsingin musiikkiopistossa]]. Vuonna [[1910]] hän siirtyi jatkamaan opintojaan [[Wien]]iin. Kilpinen tuli elinaikanaan tunnetuksi yksinlauluistaan, joita hän sävelsi yhteensä 790. Niiden lisäksi Kilpisen tuotantoon kuuluu muun muassa kuusi [[piano]]sonaattia ja [[sello]]sonaatti. 1930- ja 40-luvuilla Kilpinen oli Sibeliuksen jälkeen kansainvälisesti tunnetuin suomalainen säveltäjä. Tuotteliaana Lied-säveltäjänä hän kuuluu [[Schubert]]-[[Hugo Wolf]]-akselin seuraavaksi jatkeeksi. Kilpinen nautti erityisen suurta suosiota [[Hitler]]in Saksassa, mikä on jossain määrin rasittanut hänen mainettaan jälkikäteen. Yrjö Kilpinen oli aktiivinen myös yhteiskunnallisesti ja toimi saksalaismielisessä äärioikeistolaisessa [[Suomen Valtakunnanliitto|Suomen Valtakunnanliitossa]]. Toisen maailmansodan tapahtumien jälkeen ja äärioikeistolaisen maailmankatsomuksen kukistuttua, hän on ollut jossain määrin persona non grata. Tämä näkyi mm. siinä, että Kilpisen, [[Rolf Nevanlinna]]n, [[V.A. Koskenniemi|V.A. Koskenniemen]] ja muiden natsisympatioista syytettyjen taiteen ja tieteen edustajien nimitys vuonna [[1948]] perustettuun Suomen Akatemiaan ei sujunut kitkatta. Mm. oikeusministeri [[Urho Kekkonen]] protestoi sitä vahvasti ja esitti, että Akatemiaan valittaisiin vähemmän ristiriitaisesta maineesta kärsiviä henkilöitä. Vastalauseista huolimatta Kilpisestä tuli Suomen Akatemian ensimmäinen säveltaiteen edustaja.