Ero sivun ”Kansalaisluottamus” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
p typot
Rivi 1:
'''Kansalaisluottamus''' ({{k-sv|medborgerligt förtroende}}) oli aikaisemmin Suomen laissa tunnettu käsite. Vuoden 1889/1894 [[Suomen rikoslaki|rikoslain]] nojalla [[rikos|rikoksiin]] syyllistynyt, joka tuomittiin [[kuritushuone]]- tai [[vankeus]]rangaistuksiin, oli useissa tapauksissa sen lisäksi tuomittava määräajaksi, 1–15 vuodeksi, menettämään myös kansalaisluottamuksensa. Tällöin hän oli kansalaisluottamusta vailla tietyn ajan vielä sen jälkeen, kun hänet oli vapautettu.
 
Kansalaisluottamuksen menettänyt henkilö ei ollut [[äänioikeus|äänoikeutettu]] eikä [[vaalikelpoisuus|vaalikelpoinen]] kunnallisissa tai valtiollisissa [[vaalit|vaaleissa]]. Häntä ei voitu nimittää valtion tai kunnan [[virka]]an eikä valita jäseneksi kunnalliseenkunnallisiin [[lautakunta|lautakuntiin]] tai [[yhdistys|yhdistyksen]] hallitukseen. Hän ei myöskään voinut toimia [[todistaja]]na eikä toisen henkilön asiamiehenä oikeudessa. Lisäksi henkilö, joka oli menettänyt kansalaisluottamuksensa, ei saanut toimia [[kauppias|kauppiaana]] eikä harjoittaa eräitä laissa mainittuja elinkeinoja,. Kansalaisluottamuksen menettämisestä tuli merkintä myös [[virkatodistus|virkatodistukseen]].
 
Jos alle 18-vuotias syyllistyi rikokseen, josta oli säädetty kansalaisluottamuksen menetys, hänet tuomittiin sen asemasta vain todistajaksi kelpaamattomaksi.