Ero sivun ”Helmikuun manifesti” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti lisäsi: ga:Forógra na Feabhra (An Fhionlainn) |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 8:
Helmikuun manifestiin johti kaksi kehityssuuntaa: vuoden [[1878]] asevelvollisuuslain tarkistus ja sen läpimenoon vaadittavan yleisvaltakunnallisen lainsäädännön säätäminen. Asevelvollisuuslain tarkistus oli aloitettu sotaministeri Vannovskin johtamassa komiteassa vuonna [[1893]]. [[Bungen komitea]]ssa yleisvaltakunnallisen lainsäädäntökysymyksen esille nostamiseen taas johti [[Fjodor Logginovitš Heiden|Kenraalikuvernööri Heidenin]] vuonna [[1882]] aloittama lakikodifikaatio. Heiden halusi viedä läpi lakien yleisen kodifikaation ja sitä toteuttamaan vuonna 1885 asetettiin Weissenbergin komitea. Komitea laati uuden hallitusmuotoesityksen, johon kuitenkin sisältyi sen aikainen Suomen valtio-oppi. Heiden ei tätä voinut hyväksyä, ja laati itse vastaesityksen, johon hän sisällytti oman hallitusmuotonsa. Sekä Weissenbergin komitean, että Heidenin esitykset menivät Venäjän [[valtakunnanneuvosto]]n lakikodifikaatio-osaston tarkistukseen. Osasto ei voinut hyväksyä Suomen valtio-oppia sisältänyttä esitystä hallitusmuodoksi, vaan piti kiinni ajatuksesta että Suomi on Venäjän maakunta, jonka lainsäädäntö on alisteinen keisarikunnan yleiselle lainsäädännölle. Osaston lausunnon perusteella asetettiin entisen finanssiministeri [[N.H.Bunge]]n sekakomitea laatimaan sääntöjä yleisen ja paikallisen lainsäädännön suhteista. Lakien yleinen kodifikaatio annettiin erilliselle komitealle, mutta sen toimittua huonosti, asia ohjattiin edelleen [[Vjatšeslav von Plehwe|ministerivaltiosihteeri von Plehwen]] perustamaan Suomen lakien systematisoimiskomitealle, joka toimi valtakunnanneuvostossa. Bungen komitean työ jäi vaille keisarin hyväksyntää, sillä suomalaisen vähemmistön ja venäläisen enemmistön mielipiteet olivat liian eroavaisia. Suomalaiset eivät voineet hyväksyä sellaista venäläisten tavoittelemaa yleisvaltakunnallista lainsäädäntöä, jossa Suomen valtiopäivillä olisi vain neuvoa-antava rooli, eivätkä suunniteltua valtakunnanneuvoston ylempää valta-asemaa Suomen säätyihin nähden. Vuonna [[1898]] venäläiset halusivat jo pitkään avoinna olleen asevelvollisuuskysymyksen ratkaistua. Uuden sotaministeri [[Aleksei Kuropatkinin]] johdolla päädyttiin valtakunnanneuvoston ulkopuolelle perustettuun [[Mikael Aleksandrovitš|Suuriruhtinas Mihail Aleksandrovitš]]in neuvottelukuntaan, jonka tehtäväksi tuli säätää esitys sellaiseksi yleisvaltakunnallisen lainsäädännön järjestykseksi, jonka nojalla asevelvollisuuslaki voitaisiin saattaa voimaan ilman Suomen säätyjen hyväksyntää. Tämän neuvottelukunnan työn tuloksena syntyi helmikuun manifesti, joka nojasi Bungen komitean venäläisen enemmistön mietintöön.
==Seuraukset==
Helmikuun manifesti nostatti Suomessa suuren kohun. Manifesti herätti sekä passiivista, että [[kagaali|aktiivista]] vastarintaa, joihin kuuluneet toimet Suuren adressin ohella tekivät ihmiset tietoisiksi perustuslaeista ja Suomen valtio-opista. Suomessa kieli ei voinut toimia kansakuntaa yhdistävänä tekijänä, mutta perustuslait saattoivat. Tämä kansallisuusaate ilmenee myös ajan taiteessa; kuten [[Edvard Isto]]n tunnetussa maalauksessa Hyökkäys, jota painokuvan muodossa levitettiin ympäri Suomea. Suomalaisten ajatukset kiteytyivät myös ulkomailla, kuten vuoden [[1900]] [[Pariisi]]n [[maailmannäyttely]]ssä, harjoitetussa [[propaganda]]ssa. Erityisesti [[Leo Mechelin]] toimi aktiivisena tälläisen propagandan levittämisessä kansainvälisesti.
Helmikuun manifesti ja sitä seurannut asevelvollisuuslaki saivat aikaan myös muutoksia senaatissa. Perustuslailliset senaattorit erosivat vastalauseena, ja ne jotka eivät suostuneet toimeenpanemaan vääriksi katsomiaan lakeja tai asetuksia erotettiin. Kun tilalle otettiin [[suomalainen puolue|vanhasuomalaisia]], sekä senaatti että koko virkakoneisto suomalaistuivat.
==Keisarillisen Majesteetin Armollinen Julistuskirja==
| |||