Ero sivun ”Teurastus” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
harhaan johtavasti > yleiskielessä |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
[[Kuva:Indian Roadside Butcher.jpg|thumb|Intialainen teurastaja työssään]]
'''Teurastus''' tarkoittaa selkärankaisen eläimen lopettamista elintarvikekäyttöön laskemalla siitä veri, sekä poistamalla sisäelimet.
Suomen lainsäädännön mukaan eläin on ennen verenlaskua tainnutettava. Siipikarjaa saa kuitenkin teurastaa myös katkaisemalla kaula nopeasti. Tainnutusmenetelmänä sallitaan mekaaninen (luotiase tai pulttipistooli), sähköinen tainnutus sekä kaasu (hiilidioksidinukutus nykyään tavallinen sikateurastamoissa)<ref>Eläinsuojeluasetus396/1996</ref>.
Teurastettaessa eläimen ruhosta erotellaan alustavasti syötäväksi kelpaavat ja kelpaamattomat osat. Syötäväksi kelpaavat mm. luurankolihaksisto, veri ja osa sisäelimistä, kuten maksa ja munuainen. Myös mahalukkuja ja suolta määrätyin rajoituksin voidaan käyttää elintarvikkeeksi, joskaan ei niiden sisältöä.
Naudalta, lampaalta ja hevoselta ym nyljetään nahka teollisuuden raaka-aineeksi. Sikaa ei yleensä nyljetä, vaan kalttauksessa poistetaan karva (harjakset) ja orvaskesi. Siipikarjaa ei myöskään nyljetä, vaan ruhot kynitään höyhenistä, höyhennetään.
Yleisiä teurastettavia eläimiä ovat [[lehmä]], [[sika]], [[lammas]] ja muut [[sorkkaeläimet]], sekä [[hevonen]], [[kana]] ja muu [[siipikarja]]. [[Kala|Kaloja]] ei aina teurasteta, ne perataan, mutta isommat kalat on syytä teurastaakin, koska niihin jää muuten maksoittunutta verta, mikä heikentää makua. Kalojen teurastus tapahtuu katkaisemalla niiden [[aortta]] eli tekemällä iso poikittaisviilto kiduskaarien taakse. ▼
Sivutuotteita ovat ne osat eläimistä, joita ei voida käyttää, tai ei käytetä ihmisravinnoksi. Näiden käsittelystä määrää Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus <ref>(EY)N:o 1774/2002</ref>. Sivutuotteet jaetaan kolmeen luokkaan riskiperusteisesti. Ensimmäiseen luokkaan kuuluvat mm. aikuisten nautojen ja lampaiden kallot ja aivot (sekä kokonaiset eläimet, joista edellä mainittuja ei ole poistettu) TSE-riskin minimoismiseksi ("hullun lehmän tauti") Toiseen luokkaan mm. suolten sisältö ja hylätyt eläimet, elleivät kuulu luokkaan yksi. Kolmanteen luokkaan kuuluvat mm. ihmisravinnoksi hyväksyttyjen ruhojen osat, joita ei käytetä ihmisravinnoksi<ref>Eviran sivut/opas pienteurastamon sivutuotteet</ref>.
Sivutuotteita ei käytetä ihmisravinnoksi. Kolmannen luokan sivutuotteita voidaan käyttää lemmikkieläinten rehuihin. Toisen luokan sivutuotteita voidaan käyttää turkiseläinten ja tarhakoirien rehuihin soveltuvin osin.<ref>Eviran sivut/opas pienteurastamon sivutuotteet</ref>
Teurastuksen jälkeen ruho yleensä halkaistaan. Lihalle suoritetaan eläinlääketieteellinen lihantarkastus <ref>Eviran sivusto/lihantarkastus</ref>. Kokonaisia teurasruhoja päätyy kuluttajalle määrätyissä tapauksissa. Esim. broileri tai joulukalkkuna<ref>Britt Sandquist-Bolin, Uusi Keittokirja, Gummerus, ISBN 951-20-3713-0x</ref>). Useimmiten kuitenkin teurasruho tai sen puolikas paloitellaan leikkaamossa, takavuosina myös vähittäismyymälöissä.
▲Yleisiä teurastettavia eläimiä ovat [[lehmä]], [[sika]], [[lammas]] ja muut [[sorkkaeläimet]], sekä [[hevonen]], [[kana]] ja muu [[siipikarja]]. [[Kala|Kaloja]] ei aina teurasteta sanan varsinaisessa merkityksessä,
Tunnetaan myös [[rituaaliteurastus]], joka kuuluu joidenkin uskontojen rituaaleihin. [[Islam]]issa ja [[juutalaisuus|juutalaisuudessa]] teuraseläimen kaulavaltimo katkaistaan ennen kuin eläin on kuollut. Samaan aikaan eläin on tainnutettava. Sekä Suomen että EU:n laeissa on kyseessä olevassa tapauksessa sallittu eläinrääkkäys eli poikkeaminen eläinten oikeuksista.<ref>[http://www.uskonnonvapaus.fi/hakusanat/rituaaliteurastus.html Uskonnonvapaus.fi (ote eläinsuojelulain asetuksesta)]</ref>
| |||