Ero sivun ”Virsut” versioiden välillä

'''Virsut''' ovat tuohesta tai raa'asta [[Niini|niinestä]] (vennästä) tehdyt varrettomat kengät, josta tunnetaan sandaalimaisia sekä tohvelimaisia muunnoksia. Virsut kuuluvat niinijalkineisiin, joita Itämeren itä- kaakkoispuolella on vanhastaan valmistettu useiden puiden kuoriaineksesta, kuten lehmuksen, jalavan ja pajun niinestä sekä katajan kuoresta ja koivun tuohesta. Pohjoisen havumetsävyöhykkeen eteläosissa kasvaa hyvätuohisia koivuja ja täällä tuohi on valikoitunut lähes ainoaksi virsujen ainekseksi, vaikka sen käyttö on kutomatöihin on huomattavasti hankalampaa kuin lehmuksen niinen. Suomesta ei ole tehty esihistoriallisia virsulöytöjä. VirsutyyppienVirsumallien levikki ja niihin liittyvä sanasto viittaavat kuitenkin siihen, että suorakuteiset niini- ja tuohivirsut olisi itämerensuomalaisten keskuudessa tunnettu jo esihistoriallisella ajalla. Nimitys virsu pohjautuu länsivenäläiseen murresanaan ''verzenj''; ''верзень''. Muita erilaisten virsujen paikallisia nimityksiä, ovat esimerkiksi löttö, tanokas, tuohikas, tohveli, luapotti ja kopponen.

Vinokuteiset, tohvelimalliset virsut ovat historiallisella ajalla Keski-Venäjältä levinnyt, sikäläisen niinivirsun muunnos. Vinokuteisia virsuja on Suomessa käytetty enimmäkseen kotipiirissä tohvelien asemasta, sillä tuohesta tehtyinä niiden valmistus on aikaaviepää.

Työjalkineina käytetyt virsut ovat Suomessa enimmäkseen olleet suorakuteisia. Suorakuteinen, virsu eli löttö t., ansavirsu t.tai paulavirsu kiinnitetään jalkaan nilkan ja pohkeen ympäri sidottavilla pauloilla eli ansoilla. Lötöissä ja ansavirsuissa saatettiin käyttää jalkarättejä l. hattaroita ja. Virsunpaulojen materiaali vaihteli ja esimerkiksi Kannaksen äyrämöisheimon naisten virsunpaulojen täytyi olla punottu mustasta villalangasta.