Ero sivun ”Sonaattimuoto” versioiden välillä

Sonaattimuoto on tavallisin klassisen ja romanttisen kauden [[sonaatti|sonaateissa]], [[sinfonia|sinfonioissa]] sekä kamarimusiikin teoksissa. Tuon ajan sinfonioita on luonnehdittu orkesterille sävelletyiksi sonaateiksi. Usein juuri teoksen ensimmäinen osa on sonaattimuotoinen, mutta mikä tahansa muukin osa voi olla sonaattimuodossa. Vaatimuksena on, että ollakseen sonaatti kappaleessa on oltava ainakin yksi sonaattimuotoinen osa, paria pikku poikeusta lukuun ottamatta. Sonaattimuoto ei ole klassisen kauden konsertoissa kovin keskeisessä asemassa, vaikka Mozart käytti sitä usein muunneltuna, mutta romantiikan ajan konsertoissa se on yleisempi. Klassisen kauden ja varhaisromantiikan kamarimusiikissa sonaattimuoto on hyvin yleinen. Usein jousikvartettojen ja muiden kamarimusiikin teosten ensimmäinen osa noudattaa sonaattimuotoa. 1800-luvun lopusta eteenpäin sonaattimuoto on käynyt harvinaiseksi, sillä noina vuosina muodomuodon merkitys väheni. Romantiikan aikana [[Franz Liszt]]in kaltaiset uudemman polven edustajat rikkoivat sonaattimuotoa selvästi jopa sonaateissaan. Moderneissa sonaateissa ei esiinny sonaattimuotoa.