Ero sivun ”Utnapištim” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 5:
'''Utnapitim''' esiintyy [[Gilgameš]]-eepoksen 11. taulussa<ref>Lähde "GILGA 1", Gilgameš, Armas Salonen, WSOY Porvoo 1980, ISBN 951-0-06945-0, Luku Yhdestoista taulu, sivu 130 </ref>. Lengendassa jumalat olivat kyllästyneet ihmisten pahuuteen ja päättivät hävittää koko ihmiskunnan. [[Enki]] varoitti tulvasta ja kehotti Uthnapishtimia rakentamaan valtavan arkin pelastaakseen itsensä, sillä ylempien jumalten käskyä ei voinut peruuttaa.
Etelästä tuli pahalta näyttävän sään ja sanansaattajien jälkeen musta pilvi ja valtava myrsky, joka pyyhkäisi tulvana maan yli. Avara maa särkyi kuin saviruukku ja oli pimeää. Veli ei nähnyt veljeään, ihmisiä ei tunnettu taivaassa lainkaan. Hukkuneet ihmiset täyttivät meren kuin kalanpoikueet<ref>Combi maailmanhistoria 1, isbn 951-30-2101-7, sivu 49 oikea tietolaatikko</ref>. Jumalat, muun muassa [[Ishtar]] kauhistuivat aikaan saamaansa vedenpaismusta. Kun tulva oli kestänytr aikansa, vesi laski ja arkki laskeutui Nisirin vuorelle. Maa oli muuttunut saveksi<ref>Lähde "Gilga 2", [[Jaakko Hämeen-Anttila]] (suom.): {{Kirjaviite | Tekijä= | Nimeke=Gilgamesh: Kertomus ikuisen elämän etsimisestä | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Basam Books | Vuosi=2000 | Tunniste=ISBN 952-9842-34-1}}, sivu 167</ref>. Utnapishtim lähetti kaksi lintua tutkiakseen, onko vesi laskenut maan pinnalta. Korppi ei enää palannut. Myös Unapishtimin rakentama arkki oli niin valtava, ettei sitä olisi kyetty tuohon aikaan rakentamaan. Kukaan muu kuin Utnapishtim vaimoineen ei pelastunut tulvasta<ref>Gilga 1, sivu 139</ref>.
== Ziusudra ==
| |||