Ero sivun ”Voimavalolyhty” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
[[Image:Dfr px826.jpg|thumb||« Petromax 826 » voimavalolyhty. Lyhdyn lasin sisällä näkyvä pystysuora messinkiputki on kaasutin ja valkoinen pallomainen osa hehkusukka.]]
'''Voimavalolyhty''' on valopetrolikäyttöinen [[öljylamppu]], jossa [[valopetroli]] kaasuuntuu ja palaa [[hehkusukka|hehkusukassa]] tuottaen voimakkaan valkoisen valon. Lampun valo on öljylampun valoa huomattavasti kirkkaampi ja vastaa teholtaan jopa
Markkinoilla on ollut lukuisia samaan perusperiaatteeseen eli kemiallisesti (alkujaan radioaktiivisella thoriumilla ja nykyään vaarattomammalla yttriumilla) käsiteltyyn hehkusukkaan ja lampussa kaasutettavan valopetrolin käyttöön pohjautuia voimavalolyhtyjä. Tunnettuja valmistajia ovat olleet mm. '''Petromax''', '''Hasag''', '''Primus''', ja '''Optimus'''.
Jonkinasteista sekaannusta aiheuttaa usein se, että puhekielessä kaikista voimavalolyhdyistä on saatettu käyttää merkistä riippumatta nimitystä petromax (petromaksi), tilley (tillikka) tai hasag (hasakki).
Rivi 13 ⟶ 11:
Voimavalolyhtyjen toimintaperiaate on aina sama. Sinänsä nestemäisenä heikosti syttyvästä (ja siten varsin turvallisesta) valopetrolista saadaan tehokas kaasumainen polttoaine höyrystämällä se lyhdyn tulikuumassa kaasutinputkessa. Polttoaine pakotetaan kaasutinputkeen ylipaineistamalla polttoainesäiliö yhdysrakenteisen pumpun avulla. Kaasutinputken yläpäässä oleva suutin rajoittaa polttoaineen kulutusta ja seossuhdetta. Suuttimesta yliäänennopeudella purkautuva petrolikaasu sekoitetaan bunsenlampun toimintaperiaatetta vastaavalla tavalla ilmaan, jonka jälkeen tämä ilma-polttoaineseos ohjataan hehkusukan sisälle, jossa se syttyy. Näin saadaan tuotettua erittäin kuuma liekki, joka saa hehkusukan säteilemään voimakasta valoa.
== Valoteho ja käyttökohteet ==
Lyhdyn tuottama valoteho on moninkertainen tavanomaisiin öljylamppuihin verrattuna, mutta säiliöllinen polttoainetta riittää silti tavallisesti 6-10 tunnin käyttöön. Valotehoon ja polttoaineen kulutukseen vaikuttaa ensisijaisesti käytettävän suuttimen ja hehkusukan mitoitus. Liian suuren suuttimen ja sukan käyttö voi kuitenkin vaurioittaa lyhtyä, jota ei ole mitoitettu niiden tuottamalle lämpökuormalle. Pienimmissä lyhdyissä teho on 150-250 HK/CP (candle power), suurimmissa 300-500 HK/CP, joka vastaa jo 300-400W:n hehkulampun tehoa.
Voimavalolyhdyt tulivat suomalaisille tutuksi viimeistään II MS:n aikana korsujen valaistusvälineinä ja vielä 50-60-luvuilla niillä korvattiin osin puuttuva sähkövalo maaseudulla. Voimavalolyhtyjä käytetään nykyisinkin vara- ja ensisijaisina valonlähteinä olosuhteissa, joissa sähkövaloa ei aina ole saatavilla, esim. sotilas-, mökki-, retkeily-, tuulastus- ja poikkeusolokäytössä. Voimavalolyhtyjä käytetään myös yhä laajasti kehitysmaissa jokapäiväisiin arkisiin valaistustarpeisiin.
== Sytyttäminen ja käytön aikaiset ylläpitotoimenpiteet ==
Lampun jo käynnistyttyä hehkusukan sisällä palava liekki tuottaa moninkertaisesti polttoaineen höyrystämiseen tarvittavan lämmön. Kun lamppu on kylmä (sammuksissa), reaktio on kuitenkin käynnistettävä muilla keinoin. Tämä tapahtuu hehkuttamalla ensin polttoainesäiliöstä ylös nouseva kaasutinputki kuumaksi käyttäen esilämmintintä, joka voi olla joko kaasutinputken juurella oleva spriikuppi, polttoainetankkiin kiinteästi liittyvä pienoiskokoinen puhalluslamppu tai lampun varusteisiin kuuluva irrallinen spriihin kostutettava sytytyspihti.
Eräissä alkuaan lähinnä perustason lyhtyjä kalliimmissa malleissa (esim. Petromax Rapid) on kupin ohella pieni puhalluslampun tyyppinen yhdysrakenteinen esilämmitin, jolloin esilämmitys voidaan suorittaa paineistettua pääpolttoainetta käyttäen, eikä spriitä tarvita. Yhden polttoaineen ratkaisu on periaatteessa kätevä, mutta hienomekaanisten osien lisääminen merkitsee käytännössä myös suurempaa häiriöherkkyyttä ja huollon tarvetta. Sytytyspihtiratkaisu puolestaan on Tilley-lampun erikoisuus.
Lähes kaikissa lampuissa (myös puhalluslamppusytyttimen sisältävissä) on esilämmityksen pää- tai varajärjestelmänä yksinkertainen mutta varmatoiminen spriikuppi, joten seuraavassa esitellään spriillä tapahtuva esilämmitysmenetelmä.
Spriikuppi tai sytytyspihdit täytetään spriillä ja annos sytytetään tulitikulla. 2-3 minuuttia kestävän esilämmityksen jälkeen kaasutinputki on riittävän kuuma muuttaakseen sen läpi kulkevan valopetrolin kaasumaiseksi. Mikäli polttoaine kuluu nopeammin, täytetään ja poltetaan kuppi toistamiseen. Vasta esilämmityksen valmistuttua suljetaan kaikki venttiilit ja luodaan säiliöön pieni paine muutamalla pumppauksella. Ylipaine nostaa polttoaineen kaasutinputkeen. Kun sukka hehkuu, avataan säätöventtiili kääntämällä se kerralla täysin auki ja lamppu syttyy, jolloin sytytysliekin voi antaa sammua. Pumpataan säiliöön täysi paine.
Eräät mallit on varustettu painemittarilla, joka kertoo milloin painetaso on riittävä. Mikäli mittaria ei ole, noin 50 pumppausta riittäää yleensä paineistamaan puolillaan olevan säiliön. Säiliöön tulee aina jättää ainakin 1/3 ilmatilaa paineen muodostamista varten. Mikäli lampun tiivisteet ovat kunnossa, säiliössä oleva paine riittää vähintään puolen tunnin - tunnin ajan, jonka jälkeen säiliöön on tarpeen pumpata lisää ilmaa varmistamaan riittävä polttoaineen syöttöpaine.
| |||