Ero sivun ”Hugo Backmansson” versioiden välillä

'''Hugo Elias Backmansson''' ([[17. huhtikuuta]] [[1860]] [[Paimio]] – [[19. marraskuuta]] [[1953]] [[Helsinki]]) on ainoa Suomessa syntynyt venäläisen taistelumaalarikouluksentaistelumaalarikoulutuksen ja kokemuksen saanut [[taiteilija]], joka toimi myös [[muotokuva]]maalarina.

Hän opiskeli [[Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulu]]ssa Turussa 1870–1873 ja debytoi 1877. <ref>[http://www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/henkilotiedot.asp?id=99 Hugo Backmansson, taidekoulutus], Suomen taiteilijaseura, verkkomatrikkeli. Viitattu 10.1.2009. </ref> Hänet lähetettiin [[Haminan kadettikoulu]]un, josta valmistui vänrikiksi. Haminan jälkeen alkoi Backmanssonin ura Venäjän armeijassa. Hän opiskeli [[Pietarin taideakatemia]]ssa 1894–1899 ja asui Pietarissa lähes 30 vuotta palvellen tsaarin armeijassa milloin taistelumaalarina milloin upseerina. Backmansson toimi [[Venäjän–Japanin sota|Venäjän–Japanin sodassa]] 2. mantshurialaisen armeijakunnan taistelumaalarina 1904–1905, ja maailmansodan aikana [[Persia]]ssa [[Urmia]]ssa sekä venäläisten taistelumaalarien johtajana 1917. <ref>[http://www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/taideopetus_muu_tyo.asp?id=99 Hugo Backmansson, muu työ$], Suomen taiteilijaseura, verkkomatrikkeli. Viitattu 10.1.2009.</ref>

Backmansson vietti useita vuosia Pohjois-Afrikassa, pääasiassa Marokossa. Hän tutki etelän voimakasta valoa ja paikallisia ihmisiä, hän tarkkaili elämää [[Folkloristiikka|folkloristin]] silmin. Ensimmäistä kertaa hän matkusti 1800-luvun lopulla Tunisiaan, jossa maalasi joukon akvarelleja ja tyyppikuvia berbereihin kuuluvista tuaregi-heimon miehistä. Tutustuminen sosiologi [[Edward Westermarck]]iin vaikutti siihen, että hän asui useita vuosia Tangerissa ja matkusteli muulikaravaanilla Feziin maalaillen kaupungienkaupunkien toreilla ja kaduilla. Hän näyttää olleen hurmioitunut eri kansallisuuksista ja kulttuurien moninaisuudesta. Myös Marrakesh ja Casablanca näkyvät hänen tuotannossaan. Hänen aiheitaan olivat ratsastavat beduiinit, jotka esittivät Pohjois-Afrikassa suosittua kiväärileikkiä.