[[Kuva:Undeveloped film.png|thumb|240px|Kehittämätön Aristan mustavalkofilmimustavalkokinofilmi, ISO 125.]]
'''Filmi''' on yleismerkityksessä mikä tahansa ohut kalvo. Puhekielessä filmillä tarkoitetaan valoherkkää materiaalia, jota käytetään sekä [[valokuvaus|valokuvauksessa]] että [[elokuva]]uksessa. Filmi voi olla joko [[negatiivi (kuva)|negatiivia]], kuten kuvattaessa paperille vedostettavia kuvia tai [[positiivi (kuva)|positiivia]] kuten diakuvia kuvattaessa.
==Filmin rakenne==
TavallinenPerinteinen mustavalkoinen valokuvausfilmi on hopeasuolojen (AgBr, AgCl) ja sideaineen muodostama [[emulsio]]ksi kutsuttu valoherkkä kerros muovikalvon ([[triasetaatti]]a) pinnalla. Muovikalvon toisella puolella on valopihasuojaksi kutsuttu kerros, jonka tehtävänä on estää valo heijastumasta takaisin kalvon takapinnasta ja vääristämästä kuvaa. Värifilmissä on kolme vastaavaa valoherkkää kerrosta. Niistä jokainen on herkkä vain tietyn väriselle valolle, siniselle, vihreälle tai punaiselle. Yhdessä nämä kolme kerrosta muodostavat kaikki [[silmä]]n havaitsemat värit.
==Kuvan valottuminen filmille==
Rivi 20:
==Filmin valoherkkyys==
Valoherkkyydellä tarkoitetaan sitä, kuinka paljon valoa tarvitaan kuvan muodostumiseen filmille. Valoherkkyyttä ilmaistaan ISO-arvolla, jossa suurempi luku tarkoittaa suurempaa herkkyyttä. Valoherkästä filmistä käytetään myös nimitystä nopea filmi ja vastaavasti vähemmän valoherkastä nimitystä hidas filmi. Valoherkkyys liittyy filmin rakenteeseen. Sitä voidaan lisätä suurentamalla hopeahalidirakeiden kokoa, jolloin fotonin aiheuttama mustuma kasvaa kehityksessä suuremmaksi. Suuret rakeet kuitenkin näkyvät kuvassa epätasaisuutena ja hyvään kuvanlaatuun pyrittäessä on käytettävä niin pieniä rakeita kuin mahdollista. Tämä tarkoittaa siis valolle vähemmän herkän filmin käyttämistä.
==Erilaisia filmejä==
Eri kokoisia filmejä ja negatiivilevyjä on ollut käytössä lukuisia. Useimmiten käytetään ns. [[kinofilmi|kinokoon filmejä]], joilla kovakoko on 2436 x 3624 mm. Kinokoon lisäksi ovat nykyisinedelleen käytössä myös suurempikokoiset [[rullafilmi]] ja [[laakafilmi]]. Myös kirjapainoissa käytettävä [[rasterifilmi]], arkistojen [[mikrofilmi|mikrofilmit]]t ja lääketieteen [[röntgenfilmi|röntgenfilmit]]t toimivat samalla periaatteella kuin tavallinen valokuvafilmi. Katso myös [http://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Valokuvafilmiformaatit valokuvafilmiformaatit].
Ennen muovipohjaisten materiaalien käyttöä, negatiivin pohjana käytettiin pääasiassa lasilevyjä, joille valoherkkä emulsio siveltiin. Valokuvaajan oli mahdollista valmistaa omat negatiivinsa ja kierrättää niitä pesemällä aikaisemmin otettu valokuva pois.
