Ero sivun ”Seminolesodat” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 37:
 
==Toinen seminolisota==
Yhdysvallat alkoivat valmistella sotaa kun he tajusivat etteivät seminolit muuttaisi vapaaehtoisesti pois alueiltaan. Myös seminolit valmistautuivat ja hyökkäsivät uudisasukkaita vastaan 1835. Taudit ja seminolien hyökkäykset pakottivat Yhdysvaltojen armeijan hylkäämään monia linnoituksiaan. Seminolit saivat monia voittoja amerikkalaisista väijytystaktiikalla sillä Yhdysvallat siirteli joukkojaan isoissa kolonissa pitkin Floridan huonoja teitä. 1836 [[Thomas Jesup]] nimitettiin amerikkalaisten komentajaksi ja hän otti taktiikakseen seminoplienseminolien aseistariisumisen eikä enää yrittänyt saada seminoleja perinteiseen taisteluun joukkojaan vastaan. 1837 saavutettiinkin sodan käännöskohta ja osa seminolipääliköistä teki rauhan. Kaksi seminoli johtajaa, [[Osceola]] ja [[Sam Jones (seminoli)|Sam Jones]], jatkoivat kuitenkin vastarintaa.
 
Jesup hyökkäsi heitä vastaan ajaen heitä yhä etelämmäksi. Okeechobee jävellä 800 amerikkalaista [[Zachary Taylor]]in johdolla ottivat yhteen 400 seminolin kanssa. Alue oli suota ja seminolit olivat väijytysasemissa. Seminolit joutuivat kuitenkin perääntymään ja he menettivät 11 soturia. Yhdysvallat menettivät 26 sotilasta mutta pitivät taistelua silti voittona. Vaikka seminolit tappoivat enemmän kuin menettivät heidän joukkonsa alkoivat kuitenkin harveta olemattomiin. He jatkoivat kuitenkin taistelua ja mielialat Yhdysvalloissa alkoivat kääntyä sodan vastaiseksi. 1839 Yhdysvallat ja jäljellä olevat seminolit tekivät sopimuksen jolla seminoleille annettiin pieni reservaatti Floridan etelä-osasta.