Ero sivun ”Ussuri” versioiden välillä

'''Ussur''' (venäjäksi Уссури kiinaksi 乌苏里江) on Sikhote-Alinista pohjoiseen virtaava joki [[Venäjän Kauko-itä|Venäjän Kauko-idässä]], mikä liittyy [[Habarovsk]]in kohdalla [[Amur]]iin (48°26′N 134°59′E). Joen pituus on 897 kilometriä ja Ussurin alueen pinta-ala on 193 000 km². Joella on suuria tulvia. Se jäätyy marraskuussa ja sulaa huhtikuuhun mennessä.

Ussur-joki johti Kiinan ja Neuvostoliiton välillä 1969 rajataisteluihin, kun kiinalaiset ampuivat [[2. maaliskuuta]] [[1969]] neuvostoliittolaista partiota aiheuttaen 31 kaatunutta ja 14 haavoittunutta Damanskin saarella (Даманский Остров / Zhen Bao Island 珍宝岛). 1960-luvun lopulla Neuvostoliitolla oli alueella 658 000 sotilasta ja kiinallaKiinalla 814 000. Neuvostoliittolaiset vastasivat kiinalaisille pommittamalla kiinalaisia joukkoja MantsuriassaMantšuriassa ja rynnäköimällä Damanskin saarella. Neuvostoliittolaisten arvioiden mukaan 60 neuvostoliittolaista kohden aiheutui Kiinalle 800 vastaavasti kaatunutta tai haavoittunutta. Kiina ilmoitti vain vähäisistä tappioista. NeuvostoliittoliasetNeuvostoliittolaiset väittivät kiinalaisten edenneen maanviljelijöiden ja heidän eläintensä suojissa ja alueen kontrolli jäi kiinalaisille. Tilanne kiristyi ja Neuvostoliitto alkoi suunnitella ennalta ehkäisevää ydiniskua Kiinaa vastaan, mihin Nixonin hallinto ei suostunut 1971. Tilanne rauhoittui, kun Neuvostoliiton pääministeri [[Aleksei Kosygin]] vieraili [[BeijingPeking]]issä paluumatkaalla [[Ho TshiminhTši Minh]]in hautajaisista [[Hanoi]]sta. Tästä huolimatta kumpikin osapuoli ylläpiti korostettua sotilaallista valmiutta yllä alueella.

Neuvostoliiton purkauduttua 1991 sovittiin, että Damanskin saari kuuluu Kiinalle. [[17. lokakuuta]] [[1995]] sovittiin 54 kilometrin rajansiirrosta, mutta kolmen saaren valvonta jäi avoimeksi kysymykseksi, mistä sovittiin [[14. lokakuuta]] [[2004]], jolloin Ussurin kysymys tuli lopullisesti ratkaistuksi. Kiinalle sai Tarabovin (Jinlong) saaren ja puolet Ussurin (Heixiazi) saaresta [[Habarovsk]]in läheltä. Venäjän valtakunnanduuma ratifioi sopimuksen [[27. huhtikuuta]] [[2005]] ja Kiinan kansalliskongressin pysyvä komitea ratifioi sopimuksen [[20. toukokuuta]] [[2005]]. Venäjän ja Kiinan ulkoasiainministerit [[Sergei Lavrov]] ja [[Li Zhaoxing]] vaihtoivat asiakirjat [[2. kesäkuuta]] [[2005]].