Ero sivun ”Toinen ristiretki” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Cuprum (keskustelu | muokkaukset)
Cuprum (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 10:
Kristityt saivat jalansijaa Lähi-idästä ensimmäisen ristiretken onnistumisen ansiosta. Onnistuminen johtui pitkälti muslimien sisäisestä hajaannuksesta, mutta pian ristiretken jälkeen he alkoivat taas koota omia rivejänsä. Saraseenien joukosta nousi 1120-luvun loppupuolella kunnianhimoinen seldžukkilainen Mosulin kuvernööriksi noussut [[Imad ad-Din Zengi]]. Hän taisteli paljon toisia muslimihallitsijoita vastaan. Antiokian kuninkaan [[Bohemond II]]:n kuoltua vuonna 1130 valtio vajosi sisäisiin ongelmiin. Ongelmat lientyivät nopeasti kun Raymond de Poitiers löysi tiensä kuningaskunnan johtoon.<ref name="Madden 1">''Ristiretket'', s. 55</ref>
 
Tilanne Lähi-idässä muuttui äkisti, kun Edessan kreivikuntaakin itselleensä havitellut Bysantin keisari [[Johannes II Komnenos]] kuoli huhtikuussa 1143 ja marraskuussa samana vuonna Jerusalemin kuningas [[Fulk I]] menehtyi niin ikään. Ydin alueiltaYdinalueilta puuttui nyt ammattitaitoinen johto. Marraskuun aikoihin Edessan kreivikunnan hallitsija [[Joscelin II]] lähti joukkoineen auttamaan Diyarbakiria-muslimiliittolaistaan Zengin ahdisteluilta. Se oli kreivikunnan tulevaisuuden kannalta kohtalokas päätös, sillä Zengi katsoi tilaisuutensa tulleen ja valloitti piirityksen jälkeen joulupäivänä vuonna 1144 Edessan ja heti perään lopun kreivikunnan.<ref name="Madden 1"/> Edessa oli heti perustamisensa jälkeen ollut toimiva puskurivyöhyke muslimi hyökkääjiämuslimihyökkääjiä vastaan ja suojasi AntioikiaaAntiokiaa ja ennen kaikkea Jerusalemia, tämän vuoksi eurooppalaisille Edessan menetys oli tärkeäeurooppalaisille vakava asia.
 
=== ''Quantum praedecessores'' ===