Ero sivun ”Toinen ristiretki” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 10:
Kristityt saivat jalansijaa Lähi-idästä ensimmäisen ristiretken onnistumisen ansiosta. Onnistuminen johtui pitkälti muslimien sisäisestä hajaannuksesta, mutta pian ristiretken jälkeen he alkoivat taas koota omia rivejänsä. Saraseenien joukosta nousi 1120-luvun loppupuolella kunnianhimoinen seldžukkilainen Mosulin kuvernööriksi noussut [[Imad ad-Din Zengi]]. Hän taisteli paljon toisia muslimihallitsijoita vastaan. Antiokian kuninkaan [[Bohemond II]]:n kuoltua vuonna 1130 valtio vajosi sisäisiin ongelmiin. Ongelmat lientyivät nopeasti kun Raymond de Poitiers löysi tiensä kuningaskunnan johtoon.<ref name="Madden 1">''Ristiretket'', s. 55</ref>
Tilanne Lähi-idässä muuttui äkisti, kun Edessan kreivikuntaakin itselleensä havitellut Bysantin keisari [[Johannes II Komnenos]] kuoli huhtikuussa 1143 ja marraskuussa samana vuonna Jerusalemin kuningas [[Fulk I]] menehtyi niin ikään.
=== ''Quantum praedecessores'' ===
|