Siat ovat hyvin seurallisia eläimiä ja liikkuvat yleensä ryhminä tai ainakin muutoin sosiaalisia. Ne liikkuvat mieluiten hämärässä ja vetäytyvät päiviksi maankoloihin, juurakoiden väliin, tiheikköihin ja kaivamiinsa kuoppiin. Siat ovat tunnettuja rypemishalustaan, jonka ensisijaisena syynä on ruumiinlämmön säätely, sillä siat eivät hikoile. Ne pääsevät myös samalla eroon ulkoloisista. Siat ovat hyviä uimareita ja pystyneet uimataitonsa ansiosta asuttamaan monia syrjäisiäkin saaria. Ne tonkivat jatkuvasti kärsällään maata ja syövänsyövät kaikkea minkä niiden hyvä hajuaisti ja kärsälevyn herkkä tuntoaisti kelpuuttavat. Siat voi jo pelkästään hampaiston ja vatsanrakenteen perusteella päätellä kaikkiruokaisiksi. Ravinnoksi kelpaavat kaikenlaiset kasvit, kuten juuret, tuore ruoho, kuoret, nuoret versot, lehdet, hedelmät, siemenet, sipulit ja sienet. Myös eläinravinto tärkeä osa ruokavaliota. Siat syövät paljon hyönteisiä, toukkia, etanoita, matoja, sammakoita, liskoja, linnunpoikasia ja munia, pieniä jyrsijöitä, kaloja ja raatoja. Lauhkean vyöhykkeen sikalajeilla on kiinteät kiima-ajat, mutta trooppiset lajit voivat lisääntyä ympäri vuoden. Toisinaan ne kuitenkin määräytyvät sadekausien ja kuivakausien mukaan. Kanto-aikaKantoaika kestää noin 4–5 kuukautta, minkä jälkeen poikasia syntyy lajista riippuen hirvisian yhdestä porsaasta noin 15 porsaaseen.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Lahti, S., Lahti, T. & Raasmaja, A. (toim.) | Nimike=Zoo Suuri eläinkirja 2: Nisäkkäät | Kappale = | Sivu =186-187 | Selite= | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1978 | Tunniste=ISBN 951-0-08247-3}}</ref>
