Ero sivun ”Suomen vapaa katolinen kirkko” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
linkkejä |
p w, kh |
||
Rivi 1:
'''Suomen vapaa katolinen kirkko''' on vuonna [[1927]] perustettu [[synkretismi|synkretistinen]] [[teosofia|teosofinen]] yhteisö, johon kuuluu noin 140 jäsentä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.vaestorekisterikeskus.fi/vrk/files.nsf/files/BA725014CB2B438DC22573100026CD39/$file/rekuskonnolliset_yhd_31122006_web.htm | Nimeke = Rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien jäsenmäärät
| Ajankohta =2.1.2008 | Julkaisija =Väestörekisterikeskus | Viitattu = 31.8.2008 }}</ref>
Kirkko järjestäytyi [[uskonnollinen yhdyskunta|uskonnolliseksi yhdyskunnaksi]] paria vuotta myöhemmin, [[1929]]. Toimintaa
Kirkko julkaisee lehteä ''Vapaa Katolinen Kirkko'', joka on ilmestynyt vuodesta [[1935]].
Rivi 10:
Vapaa katolinen kirkko korostaa jumalanpalveluselämän, kirkollisten toimitusten ja myös kirkon viran merkitystä. Uskonkysymyksissä se sen sijaan antaa jäsenilleen hyvin suuren vapauden ajatella itsenäisesti. Perinteisen teosofian tapaan se korostaa jäsentensä omantunnon- ja ajatuksenvapautta, myös uskonnollisissa kysymyksissä. Vapaan katolisen kirkon jumalanpalvelusmenot perustuvat [[katolilaisuus|katolisen kirkon]] liturgiaan, mutta niistä on poistettu Vapaalle katoliselle kirkolle vieraat ajatukset, kuten ajatus ihmisen syntisyydestä ja Jeesuksen kuoleman synnitsovittavasta voimasta.
Vapaalla katolisella kirkolla on katolisen kirkon tapaan seitsemän pyhää toimitusta eli sakramenttia: [[kaste]], konfirmaatio, [[ehtoollinen]], [[rippi]], [[avioliitto]]on vihkiminen, papiksivihkiminen ja sairaiden voitelu. Vapaa katolinen kirkko katsoo säilyttäneensä piispojensa ja pappiensa [[apostolinen suksessio|apostolisen suksession]] Utrechtin vanhakatolisen kirkon kautta, jossa sen ensimmäiset viranhaltijat saivat pappisvihkimyksensä.
Vapaa katolinen kirkko katsoo opetuksensa perustuvan kolmeen lähteeseen: kirkolliseen traditioon, josta [[Raamattu]] muodostaa vain osan, kristittyjen kokemuksiin sekä auktoriteettiin. Viimeksi mainittu ei niinkään viittaa kirkon opettajien auktoriteettiin, vaan hengellisten johtajien saamaan innoitukseen ja inspiraatioon.
| |||