Ensimmäisenä joukko-osastona Pyryjä sai [[Ilmasotakoulu]] [[Kauhava]]lla vuonna [[1941]]. Koneella koulittiin lentäjiä 20 vuoden ajan. Se oli suomalaisen lentokoneteollisuuden parhaimpia tuotteita. Sillä koulittiin noin 700 sotilaslentäjää. Lentokoneilla lennettiin yli 56000 tuntia.
Pyryn kärkisakkausominaisuuksia yritettiin parantaa trapetsisiivellä. Se asennettiin ensimmäisen kerran PY-24:ään 20.3.[[1941]]. Kokeilu epäonnistui ja koneeseen vaihdettiin elliptinen siipi. Ensimmäinen uhrin vaatinut onnettomuus Pyryllä tapahtui 15.6.[[1941]], kun PY-3 ajoi suohon Hyvinkäällä ja Sk-ups. K.Osmo Meriluoto sai surmansa. Uusia trapetsisiipiä kokeiltiin Pyry PY-37:ssä 7. maaliskuuta [[1943]]. Koelentäjänä toimi kapteeni [[Erkki Pohjanheimo (lentäjä)|Erkki Pohjanheimo]]. Kone putosi Koivistonkylään lähelle Lempälään johtavaa tietä. Pyryssä oli matkustajana kapteeni [[Akilles Järvinen]]. Molemmat lentäjät saivat surmansa <ref>Essi Maria Lammi - Jarmo Lehtinen: Koivistontien varrelta - Koivistonkylän kaupunginhistoria, ss. 54-55, Tampereen kaupunki 2000, </ref>. Trapetsisiipiä kokeiltiin kaikkiaan neljässä Pyryssä, PY-24 ([[1941]]), PY-37 ([[1943]]), PY-32 ([[1943]]) ja PY-1 ([[1944]]) ilman menestystä. Yhden hengen miehistöllä Pyry oli hyvinkin vakaa, mutta raskaamalla kuormalla pitkittäisvakavuudessa oli ongelmia. Huhtikuussa [[1943]] alettiin Pyryjen moottoritelineitä pidentää, jolloin koneen painopiste muuttui ja pitkittäisvakavuus palautui <ref>Keskinen-Stenman-Niska: Suomalaiset hävittäjät, Suomen ilmavoimien historia 14, s. 3, 37 ja 94, AR-Kustannus Ky, 1990</ref>.
Pyryn viimeiset lennot tapahtuivat Härmälässä: [[7. syyskuuta]] [[1962]] lensivät kapteeni Veikko Hietamies PY-1:llä ja yliluutnantti Keijo Elio PY-27:llä.
