Ero sivun ”Elisabet (Venäjä)” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
[[Kuva:Elizabeth empress.jpg|thumb|200px|Keisarinna Elisabet]]
'''Elisabet''' tai '''Elisabet Petrovna''' ({{k-ru|Елизаве́та (Елисаве́т) Петро́вна}}, [[gregoriaaninen kalenteri]]: [[29. joulukuuta]] [[1709]] – [[5. tammikuuta]] [[1762]]; [[juliaaninen kalenteri]]: [[18. joulukuuta]] [[1709]] – [[25. joulukuuta]] [[1761]]) oli [[Venäjän hallitsijat|Venäjän keisarinna]] vuosina 1741–1762.
== [[Kuva:Anna and Elisabeth Petrowna.jpg|thumb|left|250px|Loius Caravaque: ''Prinsessat Anna Petrovna ja Elisabet Petrovna'', 1717.]] Elisabet oli sisarensa, [[Holstein-Gottorp]]in herttuatar Annan lisäksi ainoa [[Pietari Suuri|Pietari Suuren]] ja [[Katariina I (Venäjä)|Katariina I]]:n yhdestätoista lapsesta, joka eli aikuisikään asti. Nuoruudessaan Elisabet tuli toistuvasti ohitetuksi hallitsijaa valittaessa. Isänsä velipuolen [[Iivana V]]:n tyttären, keisarinna [[Anna (Venäjä)|Annan]] hallitessa Elisabet oleskeli poissa hovin elämästä. == Valtaannousu ==
Elisabetin matka kohti valtaistuinta alkoi, kun Anna sai sairauskohtauksen ja kuoli marraskuussa 1740. Valta siirtyi nyt Elisabetin ohi vain neljän kuukauden ikäiselle [[Iivana VI]]:lle. Syynä valintaan oli se, että keisarinna Anna halusi rakastettunsa Bironin säilyttävän valta-asemansa ja uskoi onnistuvansa siinä parhaiten nimittämällä seuraajakseen sisarentyttärensä, Iivanan äidin, [[Mecklenburg]]in herttuattaren [[Anna Leopoldovna]]n. Biron kuitenkin taivutteli kuolemaisillaan olevan hallitsijan siirtämään vallan suoraan Iivanalle sillä ehdolla, että Bironista itsestään tulisi sijaishallitsija.
Rivi 7 ⟶ 14:
Bironin valta-asema ja hänen saksalaistaustansa saivat aikaan vastustusta, joka siivitti Elisabetin matkaa valtaistuimelle. Hänen innokas tukijansa oli Ranska, joka toivoi voivansa vaikuttaa Venäjän Itävallalle suopeaan politiikkaan. He myös uskoivat, että Elisabetin valtaannousu vähentäisi Venäjän ulkopoliittista aktiivisuutta. Elisabetia tuki myös Ruotsi, joka odotti hyötyvänsä politiikasta kiinnostumattoman naisen valtaannoususta. Ehdokas itse kuitenkin pelkäsi vallankaappauksen epäonnistumista ja kului suunnilleen vuosi, ennen kuin hän sai kerätyksi tarpeeksi rohkeutta ryhtyäkseen toimeen.
Aika oli kuitenkin kypsä joulukuussa 1741, jolloin Anna Leopoldovna karkotettiin periferiaan ja pieni Iivana teljettiin vankilaan. Ruotsi oli pyrkinyt lisäämään sekasortoa Venäjällä valtaannousun helpottamiseksi [[hattujen sota|hattujen sodan]] avulla, mutta heidän sotilaallinen menestymättömyytensä sai aikaan sen, että Elisabet hyökkäsi Suomeen.{{lähde}} Ajanjakso tunnetaan Suomessa [[pikkuviha]]n nimellä. Sotatoimi oli Elisabetin viimeisiä varsinaisia tarmokkaita hallintotoimia, sillä vastedes hän omistautui puoliksi nautinnoille, puoliksi uskonnolle.▼
== Kruununperijän nimitys ==
▲Aika oli kuitenkin kypsä joulukuussa 1741, jolloin Anna Leopoldovna karkotettiin periferiaan ja pieni Iivana teljettiin vankilaan. Ruotsi oli pyrkinyt lisäämään sekasortoa Venäjällä valtaannousun helpottamiseksi [[hattujen sota|hattujen sodan]] avulla, mutta heidän sotilaallinen menestymättömyytensä sai aikaan sen, että Elisabet hyökkäsi Suomeen. Ajanjakso tunnetaan Suomessa [[pikkuviha]]n nimellä. Sotatoimi oli Elisabetin viimeisiä varsinaisia tarmokkaita hallintotoimia, sillä vastedes hän omistautui puoliksi nautinnoille, puoliksi uskonnolle.
Pian valtaannousunsa jälkeen Elisabet alkoi suunnitella kruununperijänsä nimittämistä. Hän itse ei voinut saada lapsia, joten harkittuaan hän päätti kutsua Venäjälle sisarvainajansa pojan Karl Peter Ulrichin, joka oli viettänyt lapsuutensa isänsä luona [[Schleswig-Holstein|Holstein]]issa, mutta oli vastikään jäänyt orvoksi. Venäjälle saavuttuaan hänet kastettiin Pietariksi ja jälkimaailma tuntee hänet paremmin myöhemmällä hallitsijanimellään [[Pietari III (Venäjä)|Pietari III]]. Vaikka Elisabet järkyttyi pojan rujosta olemuksesta, joka johtui hänen julmasta kasvatuksestaan, päätti keisarinna heti nimittää pojan seuraajakseen.
Jotta hallitsijasuku jatkuisi tulevaisuudessakin, ryhtyi keisarinna määrätietoisesti etsimään 16-vuotiaalle Pietarille puolisoa. Sopiva ehdokas löytyikin [[Preussi]]sta, [[Alhalt-Zerbst]]in ruhtinaskunnasta. Neljätoistavuotias tyttö oli keisarinnalle luultavasti siksikin mieleinen, että hän itse oli nuoruudessaan ollut kihloissa tämän enon Karl August [[Holstein-Gottorp]]in kanssa. Suhde oli ollut onnellinen, mutta sulhanen oli kuollut pian isorokkoon. Nuori Sofia sai jäädä Venäjälle ja ortodoksikasteessa hänen nimekseen valittiin Katariina Aleksejevna.
== Hallitsijana ==
Varsinaiset hallitustoimet Elisabet jätti usein suosikeilleen, joista merkittävimmäksi nousi kasakkapaimen Aleksei Razumovski. Huhuttiin, että hän ja keisarinna olisivat jopa olleet salaa naimisissa. Keisarinna itse oli hallitsijana vailla suurta kunnianhimoa. Hän keskittyi hovielämään tanssiaisineen ja seurusteluineen. Elisabetin kerrotaan omistaneen 15 000 ranskalaistyylistä pukua ja 5
Huolimatta iloluonteisuudestaan Elisabet oli kuitenkin perinyt isältään hyvin ailahtelevaisen luonteen. Hän saattoi suuttuessaan lyödä seurassaan olleita ihmisiä ja raivostuessaan lähettää virkamiehiä suoraan virkapaikalta karkotukseen. Vanhemmalla iällä keisarinna lisäksi siirtyi uudenlaiseen päiväjärjestykseen valvomalla öisin ja nukkumalla päivällä.
| |||