Ero sivun ”Saint Anthonyn putous” versioiden välillä

'''Saint Anthonyn putous''' oli [[Mississippi]]-joen ainoa merkittävä luonnollinen [[vesiputous]]. Luonnollinen putous on nyt korvattu betonisella padolla ja sulkujen sarjalla, joka mahdollistaa [[joki|joella]] kulkemisen putouskohdan yli.

Putouksen tuottama [[vesivoima]] oli tärkeä tekijä [[Minneapolis]]in kaupungin kehityksessä 1800-luvulla. Vuosina 1880-1930 Minneapolis mainosti olevansa "maailman viljamyllyjen pääkaupunki".<ref>[http://www.millcitymuseum.org/history.html Mill Cilty Museum]</ref>

Ennen eurooppalaisten tuloa paikalliset asukkaat pitivät putouksia melko pyhänä paikkana. Euroopassa niistä kuultiin [[1680]], kun belgialainen Louis Hennepin kirjoittinkirjoitti niistä matkakuvauksessaan.<ref>[http://www.nps.gov/miss/planyourvisit/stanfall.htm St. Anthony Falls] National Park Service USA</ref>

Vuonna [[1848]] Franklin Steele patosi osan putousten itäosasta, ja perusti vesivoimalla toimivan sahan.<ref>[http://www.mnhs.org/school/classroom/communities/themes/timeline/st_anthony/blurb.html Minnesota Historical Society]</ref> Minneapolisin kasvaessa putouksiin lisättiin patoja ja vesivoimalaitteita. Padot kavensivat uomaa ja pahensivat eroosiota[[eroosio]]ta. [[1869]] tapahtui suuri [[maanvyöry]], ja putousten niskalta lohkesi isoja lohkareita. Insinöörit[[Insinööri]]t suosittelivat murtumakohdan korjaamista ja vahvistamista keinotekoisella [[pato|padolla]], joka valmistui [[1884]]. Vuosina 1930-1963 rakennettiin kanavien, sulkujen ja patojen sarja, joidenavullajoiden laivatavulla [[laiva]]t voivat ohittaa putouskohdan.<ref>[http://www.engineeringsights.org/SightDetail.asp?Sightid=457&id=&view=k&name=&page=13&image=0 A Sightseers Guide To Engineering]</ref>