Ero sivun ”Universaali” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 20:
Universaalien ongelma on yksi [[tietoteoria]]n keskeisimpiä ongelmia. Universaalien olemassaolon ongelmaa tutkii myös [[ontologia]] eli oppi olevasta.
Ongelma liittyy partikulaarien olioiden tunnistamiseen ja liittämiseen objektijoukkoon. Ihminen voi tunnistaa esimerkiksi yhden yksilöllisen kasvin sijoittaen sen samalla puiden kategoriaan. Universaali
Eräs klassinen ratkaisu universaalien ongelmaan on [[käsiterealismi|realismi]] sellaisena kuin se esiintyy [[Platon]]in keskikauden ajattelussa. Platonin mukaan jokaista ominaisuutta vastaa [[idea]]. Nämä ideat ovat olemassa yksilöllisinä, ajattomina ja täydellisinä entiteetteinä omassa metafyysisessä todellisuudessaan. Platonin ideat vastaavat sitä, mistä on myöhemmin käytetty nimeä universaalit. Jollakin tavalla jonkun värin idea, kuten Vihreys, toteutuu omissa kuvissaan, samalla tavalla kuten prototyyppiä käytetään kopioiden tekemiseen tai kappale jättää varjon. Abstraktimmin esitettynä, yksittäiset väri-ilmentymät (yksittäisen lehden vhreys, sama vihreä sammakossa) osallistuvat samaan Vihreän ideaan.
<!--
[[Platon]]in selitys partikulaarien ja universaalien tunnistamisen ongelmaan oli [[ideaoppi|ideoiden]] maailma. Platonin mukaan ihminen voi oman ajattelunsa ja ymmärryksensä kautta koskettaa aistittavan maailman alla olevaa ideoiden maailmaa, jossa myös puun perusidea sijaitsee. Ihminen voi siis tunnistaa havaitsemansa olion juuri tiettyyn kategoriaan kuuluvaksi vertaamalla havaintojaan ideamaailman ideoihin. Platonin mukaan universaalit ideat olivat olemassa vaikka partikulaareja ei olisi olemassa lainkaan.<ref name="OCP-Universals"/>
-->
[[Aristoteles]] ratkaisi saman ongelman järjellä, joka tavoittaa havaintomaailman partikulaaristen olioiden yhteiset ominaisuudet. Samoja ominaisuuksia kantavat oliot voidaan Aristoteleen mukaan tunnistaa juuri järjen avulla yhteiseen kategoriaan kuuluviksi. Hänen mukaansa universaalit olivat olemassa, mutta erottamattomina kaikista partikulaareista, joissa ne ilmenevät.<ref name="OCP-Universals"/>
Toinen ratkaisu on [[nominalismi]]. Sen mukaan universaalit, kuten Platonin ideat, ovat tarpeettomia kielen, ajattelun ja todellisuuden selittämisessä. Ainoastaan yksilöoliot eli partikulaarit ovat todellisia, mutta havainnoitsijana toimiva ihminen voi ryhmitellä niitä yhteen niiden samankaltaisuuksien perusteella. Nominalistit ovat usein [[empirismi|empiristejä]]. Muun muassa [[George Berkeley]] esitti perusteluja universaalien olemassaoloa vastaan käyttäen nominalistisia argumentteja. Hän käytti termiä ”idea” viittaamaan atomisen luonteen omaaviin aistimuksiin. Niitä voitiin ryhmitellä samankaltaisuuksien perusteella, tai sitten voitiin ottaa jokin yksittäinen ilmentymä, kuten jonkun tietyn näkyvillä olevan sammakon vihreän sävy, paradigmaattiseksi esimerkkitapaukseksi tai prototyypiksi, ja sen jälkeen lukea kaikki sitä muistuttavat kuuluvaksi samaan tyyppin tai kategoriaan.
Eräs nominalistisen ratkaisun etu on se, että jos ratkaisu toimii, se ratkaisee Platonin ''Parmenideessa'' esittelemän ongelman, koska universaalin Vihreän idean tarve katoaa.
[[Konseptualismi]] erotetaan usein kolmanneksi ratkaisuvaihtoehdoksi realismin ja nominalismin ohelle. Se voidaan kuitenkin lukea nominalismin osaksi nimellä käsitenominalismi.<ref>Juti 2001, s. 181.</ref> [[Trooppi (filosofia)|Trooppiteorioiden]] ratkaisu poikkeaa perinteisestä universaalien ongelman asetelmasta siinä, ettei ominaisuuksia pidetäkään universaaleina, vaan partikulaareina. Trooppiteorioiden mukaan universaalit ovat tarpeettomia. Näin myös trooppiteoriat ovat nominalismin muunnelmia.
== Katso myös ==
| |||